Syöpää ehkäisevä ruokavalio

Internetin ihmeellisessä maailmassa menee helposti sekaisin etsiessään ruokavaliota joka ehkäisisi syöpää. Google-haun perusteella syöpää ehkäisee erityisesti seuraavat ruoat:

- Tomaatti, granaattiomenan mehu, vihreä tee ja sipuli
- Mausteet
- Pähkinät
- Seleeni ja kalsium ravintolisänä
- Parsa, maa-artisokka, banaani ja ohra suolistosyövän torjuntaan

“10 syöpäsoluja tuhoavaa terveysruokaa” ovat:

- Maustekurkuma

- Merilevät

- Viinirypäleet

- Klorella-ja spirulinalevät

- Vihreä tee

- Parsa-, kerä-, lehti- ja kukkakaalit

- Tomaatti

- Lääkinnälliset (?) sienet

- Valkosipuli

- Hamppuöljy

Kaikki tällaiset listat on, jos suoraan saa sanoa, potaskaa. Syövän ehkäisyssä olennaista ei ole mikään tietty ravintoaine tai ruoka. Parhaiten syöpää ehkäisee erittäin kokonaisvaltainen ote terveelliseen elämään. Suoraan Maailman syöpätutkimussäätiön suosituksesta:

1. Ole hoikka muttei alipainoinen
2. Liiku joka päivä, esim. kävelylenkki
3. Vähennä kaloripitoisia ruokia ja sokeria esimerkiksi juomista
4. Lisää kasvisten käyttöä joka aterialla (vuoden 2018 päivitetyssä suosituksessa neuvotaan tarkemmin: syö runsaasti täysviljaa, kasviksia, hedelmiä ja papuja, vältä pikaruokaa)
5. Pidä punainen liha kohtuudessa (max. 500 g/vko), vältä prosessoitua lihaa
6. Kohtuus alkoholin käytössä (miehillä max. 2, naisilla 1 annosta päivässä - annos = 3 dl keskiolut, 12 cl viiniä, 4 cl väkevää alkoholijuomaa)
7. Kohtuus suolan käytössä (enintään 5 g päivässä)
8. Täytä ravintoaineiden saanti ruoalla, ei pillereillä

Yksittäisillä ravintoaineilla voi todella olla merkitystä - ravinto on kuitenkin vain yksi osa kokonaispakettia: suurin merkitys on elintavoilla kokonaisuutena. Yksittäisten ravintoaineiden ja elintarvikkeiden esille nostaminen on kikkailua ja hukkaa sen kaikkein tärkeimmän - kun tärkein hukkuu, on vaikeaa nähdä metsää puilta. Syöpää ehkäisevä ruokavalio on tavallista perustekemistä, tavallista perusruokaa. Ei mitään sen ihmeellisempää.

Puutos ei tee hyvää

Siinä missä yksittäisten ravintoaineiden korostaminen ei hyödytä, kaikkien ravintoaineiden riittävä saanti tulee varmistaa. Esimerkiksi seleenin (tarve 50-60 µg/vrk) puutos voi lisätä riskiä sairastua syöpään.

Tutkimuksessa "Supplemental Selenium May Decrease Ovarian Cancer Risk in African-American Women", tekijät Terry ym. (2017) 20 µg/vrk seleenilisä vähensi munasarjasyövän riskiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että seleenin nauttiminen ehkäisee syöpää: jos lisällä korjataan puutostilaa, on selvää että syöpäriski pienenee. Ihan saman vaikutuksen saa syömällä monipuolisesti ja sisällyttämällä ruokavalioon täysviljaa (ei luomuna) ja maitoa. Yli tarpeen nauttimisella ei ole kuitenkaan todettu hyötyjä.

Puutos haittaa siitä syystä että antioksidantit kuten A-, C- ja E-vitamiinit sekä seleeni muuttavat aktiivisia potentiaalisia karsinogeeneja inaktiivisiksi. Niiden puute kasvattaa syövän riskiä kun karsinogeenit saavat rellestää ja kehittyä vapaasti ==> Kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydällä. Tsekkaa havainnollistava kuva alta:

Ravitsemus ja elintavat

Perimä selittää 5-10 % syövistä. Tietysti jos on perinnöllinen alttius, riski on suurempi. Ravinnon ja elintapojen suojaava – tai altistava! – vaikutus on kuitenkin kiistaton: 30-40 % syövistä on ehkäistävissä ravinnolla, liikunnalla ja normaalipainolla. Nostetaan esille kolme syövän riskitekijää.

1. riskitekijä - ylipaino

Ja tässä tarkoitan ylimääräistä rasvakudosta, en lihasmassaa. Rasvakudos vapauttaa verenkiertoon tulehdusaineita, jotka edistävät syöpäsolujen kasvua ja toimintaa. Se parantaa kasvaimen verisuonitusta ja täten kasvaimen ”elinmahdollisuuksia”. Tästä syystä painonhallinta onkin syövänehkäisyn ykkösjuttu. Normaalipaino suojaa Suomen yleisimmiltä syöviltä, eturauhasyövältä ja rintasyövältä.

Ylipainoinen helposti huolestuu keinomakeuttajien "syöpäriskistä" niin suuressa määrin ettei uskalla laittaa edes Hermesetasia teehen. Kannattaa mieluummin katsoa itseään rehellisesti peiliin ja keskittyä siihen millä on oikeasti merkitystä. Syöpäriskin ulkoistaminen niinkin pikkujuttuun kuin pieneen määrään makeutusainetta on houkuttelevaa koska näin voidaan ummistaa silmät siltä oikeasti olennaiselta jutulta - jonka kondikseen laittaminen vaatii myös enemmän vaivaa.

2. riskitekijä - Punainen ja prosessoitu liha

Runsas lihan syönti vs. lihan syönti harvoin lisää riskiä väestötasolla jopa 15-20 %. Haitallista on erityisesti prosessoitu liha.

Liha voi edistää karsinogeenisten nitrosoyhdisteiden muodostusta suolistossa ==> tällainen vaikutus on punaisen lihan hemiraudalla sekä suolalla. Kasvisten C-vitamiini ja muut terveelliset ravintoaineet taas estävät nitrosoyhdisteiden muodostumista. Siipikarjan vaalea liha ei lisää yhdisteiden syntyä.

Prosessoitu eli käsitelty liha on yhtäkuin savustettu, suolattu, lisätty säilöntäaineita kuten nitriittiä, esim. kinkku, pekoni ja makkara. Punainen liha = nauta, vuohi, lammas, sika ja riista.

3. riskitekijä - Alkoholi

Alkoholi on karsinogeeni. Alkoholin hajotessa syntyy syöpää aiheuttavia ravintoaineita.

Toisaalta alkoholi sisältää energiaa lisäten syöpäriskiä mahdollisen ylipainon kautta.

Alkoholi lisää myös veren estrogeenipitoisuutta, jolloin riski rintasyövälle kasvaa.

10 g alkoholia päivässä lisää alttiutta rintasyöpään 7-10 %. Tätä vastaa:

- Lasillinen viiniä, 12 cl

- Pullo keskiolutta, 3,3 dl

- Viinapaukku 4 cl

Jos alkoholiannoksia tulee päivässä kolme, eli yhteensä 30 g alkoholia, riski paksu- ja peräsuolen syöpään kasvaa.

Kuitu suojaa

Toisaalta ravintokuitu on syövältä suojaava tekijä.

Se vähentää riskiä paksu- ja peräsuolen syöpiin. Erityisesti viljan kuitu on hyödyllistä, mutta myös kasvisten kuitu. Toisaalta kuidun lisäksi kasvikset sisältävät terveellisiä ravintoaineita jotka estävät nitrosoyhdisteiden muodostumista. Kasviksissa saakin tuplahyötyvaikutuksen.

Kuidun syöpää ehkäiseviin mekanismeihin kuuluu:

- Kuitu nopeuttaa ulosteen kulkua suolistossa

- Laimentaa karsinogeenien määrää suolessa

- Vaikuttaa positiivisesti suoliston bakteereihin: bakteerien toiminnan vaikutuksena syntyy lyhytketjuisia rasvahappoja, jotka toisaalta estävät soluvaurioita, toisaalta edistävät vaurioituneiden solujen tuhoutumista.

Lyhytketjuisia rasvahappoja syntyy erityisesti sellaisten hiilihydraattien aineenvaihdunnassa, jotka aiheuttavat suurina - tai monella meistä pieninäkin! - määrinä vatsavaivoja. Niitä kutsutaan FODMAP-hiilihydraateiksi. Nämä suolistossa hajoamattomat hiilihydraatit kulkevat paksusuoleen, jossa mm. nämä lyhytketjuiset rasvahapot syntyvät. FODMAP:t voivat aiheuttaa vatsavaivoja, mutta toisaalta positiivisia vaikutuksia terveyteen. Parhaana ratkaisuna pidän vatsan rauhoittamista ja niiden nauttimista sen jälkeen kohtuudella. FODMAP-hiilihydraatteja sisältävät mm. laktoosi, fruktoosi, ruisleipä, ohrapuuro, vehnä ja sipuli.

Toisaalta runsas täysviljan syöminen lisää indolipropionihapon määrää kropassa. Se on suoliston bakteerien valmistama yhdiste, joka näyttää tutkimuksissa vähentävän riskiä sairastua kakkostyypin diabetekseen. Indolipropionihappo edistää hai­man beeta­so­lujen insu­lii­ni­ne­ritystä ja insuliiniherkkyyttä. Siinä kerrakseen syytä syödä ruisleipää ja kaurapuuroa!

Yhteenveto

Syöpää ehkäisevä ruokavalio on elintapahoitoa, ei yksittäisiä ravintoaineita. Tsekkaa kokonaisuus kuntoon!

LÄHTEET

Ravitsemustaito, 2016, Sanoma Pro Oy

Uuden terveen elämän aloittaminen

Terveellinen elämä ole jotain joka alkaa eräänä päivänä ja päättyy toisena. Terveellinen elämä ei vain ole tai ole olematta. Terveellinen elämä ei ole jotain sellaista joka käännetään päälle tai pois päältä. Terveellinen elämä ei ole mustavalkoista ajattelua että nyt eletään terveellisesti. Terveellinen elämä on paljon enemmän harmaan eri sävyjä, arkista puurtamista. Sellaista kuin terveellinen elämä ei itseasiassa ole olemassakaan - on vain terveellisiä valintoja ja tekoja jotka edistävät terveyttä.

Kenenkään elämä ei ole terveellinen tai epäterveellinen. Meidän kaikkien elämästä löytyy terveyttä tukevia tai terveyttä heikentäviä asioita. Jos elämässä yrittää tehdä liikaa terveellisiä valintoja, kääntyvät valinnat helposti itseään vastaan - vaikka ravitsemus olisi kuinka terveellinen tahansa, edistää se terveyttä ainoastaan tiettyyn pisteeseen saakka.

Ihan samalla tavalla kukaan ihminen ei ole hyvä eikä paha. Meistä kaikista löytyy kykyä niin hyvyyteen kuin myös äärimmäiseen pahuuteen. Harva meistä on puhtaasti myönteinen, pessimistinen, itsevarma tai rohkea. On pikemminkin niin että meissä on puolia kaikista näistä. Toisissa jotakin piirrettä on enemmän, toisissa vähemmän.

Jos haluaa itselleen terveellisen elämän, yksi tärkeimpiä asioita ymmärtää on että asiat eivät ole mustavalkoisia. Sortuminen ei määrittele ketään, laihdutuskuuri ei ala tiettynä päivänä eikä se myöskään lopu. Kukaan ei liho yhdessä yössä ja vaikka paino olisi noussut kolme kiloa, herkutteluputken voi lopettaa huomisen sijaan nyt: terveellinen elämä ei ala huomenna koska sitä ei ole olemassakaan.

Älä huijaa itseäsi. Älä yritä tuoda elämääsi väkisin jotain sellaista jota et sinne halua. Jos laihdutuskuuri tuntuu vastenmieliseltä niin älä aloita sitä. Paljon järkevämpää on tehdä elämässä terveellisempiä valintoja ja sitten ehkä lisää niitä terveellisiä valintoja. Katso itseäsi peiliin, kysy mitä haluat elämältä. Kuuntele itseäsi, mitä todella haluat. Itsensä todellinen tunteminen on kuumaa valuuttaa elämässä ja aika harva loppujen lopuksi todella tuntee itsensä.

Superfood ei tarkoita terveellistä ruokaa

Superfood ei ole yhtä kuin terveellinen tai terveysvaikutteinen ruoka. Superfood on markkinointitermi. Superfood on oiva esimerkki siitä kuinka ihmisiä voidaan sumuttaa tehokkaalla markkinoinnilla.

Superfood-termi menee hieman samaan kategoriaan kuin luomu. Ihmisille on luotu molemmista käsitys että ne olisivat terveellisempiä vaihtoehtoja kuin tavallinen ruoka. Tämä ei pidä paikkaansa.

Superfoodilla ja luomulla on yhteinen nimittäjä. Niiden puolesta puhujilla ei yleensä ole sen paremmin ravitsemustieteen kuin lääketieteenkään yliopistokoulutusta. Niitä ylistävät ihmiset hyötyvät taloudellisesti tuotteiden kasvaneesta menekistä. Kummankaan terveellisyyttä ei perustella ihmisillä tehdyillä tutkimuksilla vaan jyrsijäkokeilla ja omilla kokemuksilla.

Mitä superfoodin terveysvaikutuksiin tulee, ne ovat jopa haitallisia.

100 grammaa mustikkaa sisältää sokeria alle 10 grammaa. 100 grammaa gojimarjaa sisältää sokeria yli 50 grammaa. Inkamarjoissa sokeria on 40 grammaa.

Kalaharin suolaa ei ole jodioitu, mikä voi aiheuttaa jodinpuutosta sitä käyttäville.

Kookosöljy ei ole ravintorikasta ja terveellistä ruokaa. Sen rasvakoostumus on heikko, siinä ei ole välttämättömiä rasvahappoja eikä vitamiineja.

Valistunut kuluttaja pärjää parhaiten markkinoinnin tiheässä viidakossa.

Satsaa monipuoliseen aamupalaan!

Aamupala on hyvä startti päivälle. Ei kannata kuitenkaan mennä vanhanaikaiseen ja syödä aamulla pelkkiä muroja. Tukeakseen kylläisyyttä ja jaksamista aamupalan on hyvä olla kuin lounas: mahdollisimman monipuolinen.

Kaurapuuro on hyvä valinta aamupalalle, mutta usein koetaan ettei se yksinään pidä nälkää loitolla. Tähän on selkeä syy: kaurapuuro sisältää kyllä laadukasta hiilaria ja tuhdisti kuitua, mutta siinä ei juurikaan ole proteiinia ja rasvaa. Ja proteiini ja rasva ovat olennaisia kylläisyysvaikutuksen syntymisessä. Sen sijaan että söisit aamupalaksi pelkkää kaurapuuroa, kokeile seuraavaa komboa:

- Kaurapuuroa
- Marjoja 1 dl (oikeita marjoja, ei kuivattuja)
- Kananmuna tai maustamatonta maitorahkaa
- Kourallinen pähkinöitä tai siemeniä

Nyt aamupalassa on kaikkea: kuitua, hiilaria, rasvaa ja proteiinia. Lounaalle saakka jaksaa paljon paremmin. Jos nälkä yllättää kuitenkin ennen lounasta, kannattaa ottaa muutamaa tuntia ennen välipala.

Syö riittävästi hiilareita jotta et syö liikaa hiilareita

Liian vähäinen hiilihydraatin syöminen aiheuttaa sen että syö liian paljon hiilareita aivan samaan tapaan kuin liian vähäinen rasvan syöminen aiheuttaa sen että syö liian paljon rasvaa. Mitä enemmän yrität panostaa syömisen vähentämiseen, sitä enemmän se potkaisee takaisin. Paras keino pudottaa painoa on syödä vatsa täyteen ja varmistaa ettei tule liian kova nälkä.

Moni syö liikaa hiilareita ja nimenomaan huonoa laatua siitä syystä että he yrittävät syödä liian vähän hiilareita. Hiilarit ja ennen kaikkea niiden sisältämä kuitu auttavat pitämään vatsan kylläisenä. Helposti käy niin että jos hiilarit jättää pois, ateria menettää täysipainoisuutensa ja myöhemmin tulee nälkä.

Ei ole ollenkaan harvinaista että lounaalla vedetään pelkkää ruokaisaa salaattia. Tämä on tietysti ok jos nälkä pysyy kurissa mutta jos ei pysy, kannattaa miettiä pitäisikö lounasta kuitenkin tuhdistaa desissä pastaa ja/tai ruisleipäviipaleella.

Laihduttamisen paradoksi on että ruoan vähentäminen on harvoin toimiva ratkaisu. Toki se toimii osalla ja jos se toimii sinulla niin jatka samaan malliin. Valitettavan usein vaan ruoan vähentäminen aiheuttaa niin kovaa nälkää että se sabotoi laihduttamisen. Ruoan täysipainoisuus on myös asia joka kannattaa pitää mielessä. Kuitupitoinen hiilari, rasva ja proteiini ovat kaikki tärkeitä ravintoaineita ja jotka kaikki tukevat kylläisyyttä.

Onko voi ravintoainepommi?

Törmään usein ravitsemusväittämään, että voi on ravintoarvoltaan tuhtia tavaraa. Voissa väitetään olevan hyviä rasvahappoja sekä suojaravintoaineita. Pitääkö väite paikkansa?

Voi ja rasvakoostumus

100 grammassa voita on tavallisesti noin 80 grammaa rasvaa. Tästä enemmistö on tyydyttyneitä rasvahappoja. Me suomalaiset saamme tyydyttyneitä rasvahappoja eli kovaa rasvaa ruokavaliosta oikein riittävästi - pikemminkin niin että kovaa rasvaa olisi hyvä korvata isommissa määrin pehmeällä rasvalla. Voissa on kovaa rasvaa noin 50 grammaa per 100 grammaa voita.

Voista elää edelleen sitkeä väite että siinä on elimistölle välttämättömiä rasvahappoja. Väite ei pidä paikkansa - välttämättömiä rasvahappoja voissa kyllä on, mutta määrät ovat niin pieniä ettei tällä ole minkään sortin käytännön merkitystä. 100 g voita sisältää:

- Alfalinoleenihappoa 0,4 g ja

- Linolihappoa 1 g

Entä sitten omega-3? Voin omega-3 on juuri edellä mainittua alfalinoleenihappoa. Voidaankin sanoa että voissa on erittäin niukasti omegakolmosta.

Yhtä sitkeä väite kuin voin välttämättömien rasvahappojen hyvä pitoisuus on se että luomuvoi on mitä parhain omegakolmosen ja/tai välttämättömien rasvahappojen lähde. Tämä ei myöskään pidä paikkaansa.

Voi ja vitamiinit

100 grammaa voita sisältää 600-700 mikrogrammaa A-vitamiinia. Päivittäinen tarve on miehillä 900, naisilla 700 mikrogrammaa (raskaana olevilla ja imettävillä korkeampi suositus). Saadakseen päivittäisen tarpeensa verran A-vitamiinia tulee voita syödä melkein 100 grammaa.

D-vitamiinia voissa väitetään olevan. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa: voissa EI ole D-vitamiinia.

Kolmatta rasvaliukoista vitamiinia, E:tä, voissa ei myöskään ole.

Yhteenveto

Voissa ei juurikaan ole tärkeitä ravintoaineita. A-vitamiini kannattaa mieluummin ottaa porkkanasta. Välttämättömät rasvahapot saat paremmin rypsiöljystä.

Tulehdukselliset suolistosairaudet urheilijalla

Haavainen paksusuolentulehdus eli ulseratiivinen koliitti sekä Crohnin tauti ovat molemmat tulehduksellisia suolistosairauksia. Näissä taudeissa krooninen tulehdus kohdistuu tiettyyn osaan ihmisen ruoansulatuskanavaa. Haavainen paksusuoli tai CU kohdistuu paksusuoleen, Crohn voi kohdistua mihin tahansa ruoansulatuskanavan osaan.

Taustaa tulehduksellisista suolistosairauksista urheilijalla

Olen kirjoittanut tulehduksellisista suolistosairauksista erittäin laajan katsauksen joten jos etsit laajemmin tietoa näistä sairauksista ja niiden ruokavaliohoidosta, löydät infopläjäyksen klikkaamalla tästä. Nyt käsillä oleva kirjoitukseni tarkastelee tulehduksellisia suolistosairauksia, lyhemmin IBD (inflammatory bowel disease), nimenomaan urheilijan näkökulmasta.

Menestyksekkään urheilijan perustan muodostaa terve urheilija. Terveen urheilijan tukeva kivijalka on terveellinen ravitsemus. Urheilijan ravitsemuksen alfa ja omega onkin huolehtia siitä että ravitsemus tukee mahdollisimman hyvin urheilijan terveyttä. Kun tässä ollaan onnistuttu, voidaan siirtyä seuraavaan: riittävän energiansaannin, polttoaineen ja rakennusaineiden varmistamiseen, jotka menevät tietysti paljolti terveyden tukemisen kanssa limittäin. Kun terveys, riittävä energiansaanti, polttoaine ja rakennusaine on varmistettu, voidaan siirtyä hifimpään - jos sille edes koetaan tarvetta. Yleensä nimittäin päästään pitkälle jo perusasioiden rautaisella hallinnalla. Anyways, hifimpää olisi esimerkiksi lisäravinteet, palautusjuomilla kikkailu ja kreatiinimonohydraatti, ehkä myös suurempi keskittyminen ravinnon ajoittamiseen.

Urheilijan ravitsemuksen perussääntöjen perussääntö kuuluu: hifimpi kikkailu ei saa koskaan tulla perusjuttujen haldaamisen edelle. Talo kaatuu jos perustukset ovat heikot. Hifin ei tietystikään tarvitse poissulkea perusjuttujen hallitsemista, mutta välillä sen olennaisimman toteutumista pidetään itsestäänselvyytenä.

Kaikki tämä korostuu huippuunsa tulehduksellisia suolistotauteja sairastavan urheilijan elämässä.

Tulehduksellisessa suolistosairaudessa, oli kyseessä sitten Crohn tai CU, aina tiettyyn osaan ruoansulatuskanavaa kohdistuu tulehdus. Tämä tulehdus heikentää juuri tämän tietyn ruoansulatuskanavan toimintaa. Ja mikä onkaan ruoansulatuskanavan tehtävä? Ravintoaineiden imeytyminen. Jos suoli ei pysty hoitamaan proteiinin, raudan, D-vitamiinin tai elektrolyyttien imeytymistä, jokainen ymmärtää että tämä on ongelmallista optimaalista suorituskykyä tavoittelevalle urheilijalle. Koska suolisto on tulehtunut, se vaarantaa urheilijan perustavanlaatuisimman tarpeen eli riittävän energiansaannin ja terveyden.

IBD-potilas on vajaaravitsemusriskipotilas

Vajaaravitsemus ja painonlasku ovat riskejä tulehduksellista suolistosairautta, erityisesti Crohnia, sairastavalle urheilijalle. Tsekataan allaolevasta taulukosta Crohnin ja CU:n tunnusomaiset piirteet:

Färkkilä ym. Gastroenterologia ja hepatologia. Duodecim. 2013.

Nämä ovat todellisia riskejä siitä syystä että taudin aiheuttamat oireet ajavat helposti kenet tahansa välttelemään syömistä. Jos tauti ja ruokailu aiheuttavat vatsakipua, pahoinvointia, oksentelua, ruokahaluttomuutta, ripulia ja jopa veristä ripulia, on helppo ymmärtää jos ruokailu ei ole ihan ensimmäisenä mielessä ja paino saattaa laskea.

Toiseksi, jos suoli kun on tulehtunut, ravintoaineet eivät imeydy ja kroppa ei pysty hyödyntämään sitä mitä suusta saadaan alas.

Kolmanneksi, IBD-potilaat yhdistävät vatsaoireet tiettyihin ruokiin ja kokevat että näiden välttely vähentää vatsavaivoja. Tämä aiheuttaa ruokavalion kaventumista ja voi johtaa pienentyneeseen energiansaantiin. Osa kokee että tietyt ruoat lopettavat hyvän vaiheen eli remission ja aiheuttavat relapsin eli taudin aktiivisen vaiheen, jolloin näitä ruokia luonnollisesti halutaan välttää.

Jos potilaalla on verenvuotoa suolistossa, ei veren mukana poistu pelkästään rautaa vaan myös proteiinia (albumiinia). Tämä heikentää elimistön typpitasapainoa, lihasproteiinisynteesiä sekä lisää kataboliaa ja lihasmassan menetyksiä. Vielä jos käytössä on kortikosteroidi-lääkitys, kiihtyy katabolia entisestään.

Ravitsemushoito - kokonaisuudesta yksittäisiin ravintoaineisiin

Tärkeysjärjestyksessä ykkösenä IBD:tä sairastavalla urheilijalla on pelata vajaaravitsemusriski niin pieneksi kuin mahdollista. Energiaa ja proteiinia riittävät määrät keinolla millä hyvänsä. Nestemäiset ateriankorvikkeet ja proteiinijuomat sekä urheilujuomat oman, henkilökohtaisen sietokyvyn mukaan ovat osa työkalupakkia, johon kuuluu usein myös letkuravitsemus.

Moni potilas kokee että maitotuotteet pahentavat oireita - tällöin tulee etsiä korvaavia proteiininlähteitä. Palkokasvit ovat ok jos ne sopivat mutta yleensä ne pahentavat IBD-potilaan vaivoja ainakin suurina määrinä. Itselleen sopivat proteiininlähteet tulee löytää kokeilemalla ennakkoluulottomasti. Jotkut IBD-potilaat kärsivät myös ärtyvän suolen oireyhtymästä - tsekkaa siihen ruokavaliohoito tästä.

Jos potilas sairastaa Crohnia, probleemana ovat energian lisäksi seuraavat ravintoaineet: 

proteiini, foolihappo, B12-vitamiini, D-vitamiini, rasvaliukoiset vitamiinit, kalsium, rauta, sinkki, magnesium ja neste. Ulseratiivisessa koliitissa haasteena ovat rauta, proteiini (albumiini), elektrolyytit, kalsium, D-vitamiini ja neste. Kattavemman listan löydät laajasta IBD-kirjoituksestani täältä. Tässä kuitenkin kuva Crohnissa olennaisista suojaravintoaineista:

Se, mikä ravintoaine on ns. riskiryhmässä, riippuu siitä minne osaan suolta tauti kohdistuu ja millainen taudin luonne on. Jos esimerkiksi potilas kärsii terminaalisen ileumin taudista, on mm. B12-vitamiinin imeytyminen vaarantunut. Jos suolen limakalvo on tulehdunut ja vuotaa verta niin kuin usein UC:ssa tilanne on, riskiryhmässä on rauta. Jos urheilijalla on UC, kohdistuu tauti elektrolyyttien imeytymispaikkaan eli paksusuoleen, mikä vaarantaa niiden saannin - sama juttu jos IBD-potilas kärsii jatkuvasta ripulista.

Riittävää juomista ei voi ylikorostaa - siinä missä IBD:tä sairastava tavis tarvitsee ainakin 2 litraa päivässä, urheilija tätäkin enemmän. Osa juomista on hyvä olla apteekin ripulijuomia jos ripuli on päällä.

Kun tulehdus helpottaa ja remissio astuu kehiin, on tärkeää noudattaa niin monipuolista ja normaalia ruokavaliota kuin vaan mahdollista. Tässä voi olla että Siperia opettaa ja sitä omaa juttua täytyy hakea. Vatsaystävällisten ruokien listan löydät täältä.

Vielä sananen lääkkeistä

Tulehdukseen käytetään usein lääkkeenä kortikosteroideja. Kortisoni on antikatabolinen ja luustoa heikentävä lääke, joten riittävä proteiinin, energian, kalsiumin ja D-vitamiinin saanti korostuu entisestään. Sulfasalatsiini ja metotreksaatti heikentävät foolihapon eli folaatin imeytymistä, mikä tulee ottaa huomioon. Immunosuppressiivisista lääkkeistä atsatiopriini aiheuttaa osalle ihmisistä pahoinvointia, mikä voi saada aikaan ruokahaluttomuutta ja ruoka-aversiota- eli vastenmielisyyttä - tämä heijastuu suoraan urheilijan energiansaatavuuteen.

Terveellinen ravitsemus on yliarvostettua

Vaikka ravitsemuksella onkin suuri vaikutus terveyteen, ei tämä ole koskaan lähellekään 100 % ja vielä vähemmän 120 %.

Terveellinen ravitsemus on ainoastaan yksi osa terveellisiä elintapoja. Kun oma ravitsemus on pääosin terveellinen, ei sen muuttaminen terveellisemmäksi tuo enää lisähyötyjä terveyteen. Asia menee pikemminkin päinvastoin - ravitsemuksen muuttaminen 100 % terveelliseksi kääntyy helposti itseään vastaan. Tähän on ainakin muutama pätevä syy. Näihin kuuluu:

- C-vitamiini on antioksidantti. Liian suurina määrinä nautittuna se muuttuu oksidantiksi eli hapettumista edistäväksi. Varsinkin jos suuria määriä C-vitamiinia syödään muiden antioksidanttien, esim. beetakaroteenin ja E-vitamiinin kanssa, mahdollisuus on sitäkin suurempi. Mikä tahansa ravintoaine, oli se sitten kuinka terveellinen, muuttuu riittävässä määrin epäterveelliseksi. Usein sama pätee käänteisesti myös toisin päin.

- Meidän kunkin elämässämme olevien voimavarojen yhteenlaskettu määrä on 100 %. Sitä ei voi ylittää. Jos käytät voimavaroistasi 80 %, sinulla on 20 jäljellä. Jos käytät hurjasti energiaa ruokavalion aivan huippuunsa viilaamiseen, saattaa käydä niin että sinulla riittää vähemmän paukkuja muihin vähintään yhtä tärkeisiin asioihin. Hyvä esimerkki kovaa treenaava urheilija joka stressaa proteiinilisän nauttimisesta HETI treenin jälkeen. Tai elintapamuutosta aloitteleva mies joka haukkaa liian ison palan kakkua kerralla kun haluaa muuttaa kaikki HETI mahdollisimman terveelliseksi. Tässä käy usein niin että ennemmin tai myöhemmin tulee vastaan elämäntapamuutosväsymys.

Terveellinen ravitsemus on ihan perusjuttujen huomioimista. Arkista perustekemistä. Siinä ei tarvitse tehdä ihmeitä eikä käyttää kiihottavan kuuloisia ravinteita. Esim. jos on kiire eikä kerkeä sen takia syömään, tulee ensin laittaa kiire kuntoon jotta pystyy syömään. Peruslautasmalli on turhan harvan suomalaisen käytössä.

Käytä voimavarasi ensisijaisesti seuraavien asioiden kondikseen laittamiseen:

1. Katsotko televisiota vähintään kaksi tuntia päivässä?
2. Onko vyötärönympäryksesi yli 80 cm (naiset) tai 90 cm (miehet)?
3. Harrastatko liikuntaa alle 30 min päivässä?
4. Tupakoitko?
5. Juotko itsesi humalaan ainakin pari kertaa kuussa tai otatko annoksen* alkoholia päivässä?
6. Onko elämäntilanteesi stressaava?
7. Nukutko riittävästi?
8. Syötkö liikaa sokeria tai valkoista viljaa?
9. Jääkö kuidunsaantisi alle 25 grammaan päivässä?
10. Syötkö alle puoli kiloa kasviksia päivässä?
11. Otatko päivässä alle 10 000 askelta?
12. Hoidatko ihmissuhteitasi yhtä hyvin kuin tililläsi olevaa rahaa?
13. Onko seksielämäsi kunnossa?
14. Oletko hyvinvoivassa ja tukea antavassa parisuhteessa, jossa tarpeisiisi vastataan?
15. Käytkö säännöllisin väliajoin hammaslääkärin tarkastuksessa?
16. Annatko itsellesi omaa aikaa ja rentoudutko?
17. Istutko 8 tuntia päivässä?
18. Syötkö kalaa ainakin 2 kertaa ja punaista lihaa enintään puoli kiloa viikossa?
19. Syötkö suolaa enintään 5 g päivässä?
20. Täytätkö ravintoaineiden saannin ruoalla, ei pillereillä?**

* 10 g alkoholia päivässä lisää alttiutta rintasyöpään 7-10 %, vastaa:

Lasillinen viiniä, 12 cl

Pullo keskiolutta, 3,3 dl

Viinapaukku 4 cl

** Maailman syöpätutkimussäätiön suositus

Tulehdukselliset suolistosairaudet

Haavainen paksusuolitulehdus eli ulseratiivinen koliitti sekä Crohnin tauti ovat tulehduksellisia suolistosairauksia. Taudeista käytetään myös lyhennettä IBD eli inflammatory bowel disease. IBD:tä ei pidä sekoittaa IBS:ään, joka on irritable bowel syndrome eli ärtyneen suolen oireyhtymä. Molemmat tulehdukselliset suolistosairaudet johtuvat tulehduksesta, mutta molemmat poikkeavat toisistaan suuresti. Nämä erot tulee ymmärtää jotta tautien hoito on mahdollisimman laadukasta.

Haavaisessa paksusuolentulehduksessa tulehdus on vain paksusuolessa, kun taas Crohnissa tulehdus voi olla missä tahansa kohtaa ruoansulatuskanavaa.

Haavaisessa paksusuolentulehduksessa tulehdus on vain limakalvolla. Tulehdus alkaa yleensä peräsuolesta ja sitä esiintyy jostakin seuraavista:

1. Peräsuolessa
2. Vasemmanpuoleisessa paksusuolessa
3. Koko paksusuolessa

Haavainen paksusuolentulehdus voi siis alkaa peräsuolesta (proktiitti eli peräsuolen tulehdus) ja levitä vasemmanpuoleiseen paksusuoleen (kylkiluiden alla olevaan mutkaan saakka) ja koko paksusuoleen. Näiden nimitykset ovat vasemman puoleinen koliitti ja totaalikoliitti tai pankoliitti. Siis: proktiitti, vasemman puoleinen koliitti ja pankoliitti.

Crohnin taudissa tulehdus ulottuu läpi koko suolen seinämän eli se ei pysy ainoastaan limakalvolla. Crohnissa voi syntyä fistelikanavia suolesta toiseen tai muihin elimiin. Crohnissa suoli voi myös ahtautua.

Välimuotoinen koliitti on kyseessä silloin kun potilaalla on sekä haavaisen paksusuolentulehduksen että Crohnin piirteitä. Näin on 10-15 %:lla potilaista.

Länsimaissa tulehduksellisia suolistosairauksia on enemmän kuin muualla. Näyttääkin siltä että länsimaalainen elintapa ja ruokavalio lisäävät tulehduksellisia suolistosairauksia. Tupakointi lisää riskiä sairastua Crohniin, toisaalta tupakointi myös heikentää taudin hoidossa käytettävien lääkkeiden tehoa. Mitä ruokavalioon tulee, ylipäätään terveellinen ruokavalio on paras keino tulehduksellisten suolistosairauksien ehkäisyyn. Runsas omegakutosten syöminen voi lisätä haavaisen paksusuolentulehduksen riskiä joten omegakolmosten- ja kutosten välillä kannattaa pitää edes jonkinlainen tasapaino. Toisaalta runsas eläinproteiini ja sokeri lisäävät riskiä myös kun taas kuitupitoinen ruokavalio todennäköisesti vähentää.

Haavainen paksusuolitulehdus eli ulseratiivinen koliitti

Haavainen paksusuolentulehdus on siis vain suolen limakalvolla ja nimenomaan paksusuolen. Sitä ei ole ohutsuolessa. Tämä on sikäli positiivista että koska enemmistö ravintoaineista imeytyy ohutsuolesta, tämä tauti ei haittaa niiden imeytymistä. Ja juuri tästä syystä haavaisen paksusuolentulehduksen potilaat ovat harvoin vajaaravitsemusriskissä, toisin kuin Crohnin.

Haavaisessa paksusuolentulehduksessa suoleen syntyy haavoja, jotka voivat vuotaa verta suoleen. Tästä syystä taudin yleinen oire on se että ulosteissa on mukana verta. Tämän kertoo jo nimi: haavainen. Taudin toinen nimitys, ulseratiivinen koliitti tai englanniksi ulcerative colitis, kertoo sekin sekin että taudissa vaivaavat haavat: ulcer tarkoittaa haavaa tai haavaumaa. Koliitti tai colitis taas juontuu sanasta colon, paksusuoli. Loppuosa -iitti tai -itis kertoo tulehduksesta. Esim. hepatiitti tai hepatitis on maksatulehdus. Nimi avattuna: paksusuoli on tulehtunut ja sinne syntyy haavaumia, jotka vuotavat verta. Paksusuoli käsittää varsinaisen paksusuolen sekä paksusuolen loppuosan, peräsuolen.

Kun suoli on tulehtunut, se vois siis haavautua ja vuotaa verta. Kun suoli on tulehtunut, sen on myös vaikea suoriutua sille annetusta tehtävästä, joka on nesteiden ja suolojen (kalium, natrium, magnesium ja kloridi) imeytyminen. Kun tavara ei ei imeydy kroppaan, se tulee ulos paksusuolen loppupäästä eli peräsuolesta eli peräaukosta ripulina.

Miksi haavaisen paksusuolentulehduksessa voi olla oireena anemiaa? Samasta syystä josta runsaita kuukautisvuotoja saava nainenkin voi kärsiä anemista. Kun suoli on haavoilla, verta vuotaa suolistoon, poistuu paksusuoleen ja sieltä ulosteiden mukana peräaukosta vessanpönttöön. Veren mukana menetetään rautaa, ja seurauksena on anemia. Toki Crohn-potilaskin voi kärsiä anemiasta - syy tähän on sama kuin UC:ssa eli verenvuoto, mutta lisäksi B12-vitamiinin puutteellinen häiriö. Tauti kohdistuu usein juuri B12-vitamiinin imetymispaikkaan (B12-vitamiinin - ja folaatin - puute aiheuttaa megaloblastisen anemian: punasolujen koko suurenee, mutta veren hemoglobiinipitoisuus pienenee). Potilas voi myös kärsiä raudanpuutteesta ilman anemiaa.

Haavaisessa paksusuolentulehduksessa tai haavaisessa paksusuolessa, UC:ssa, pahenemisvaiheet eli relapsit ja oireettomat vaiheet eli remissiot vuorottelevat. Oireettomat vaiheet tulevat joko spontaanisti tai sitten ne saavutetaan lääkehoidon avulla. Jos tauti alkaa tiheillä relapseilla, voi tämä ennustaa sitä että tauti tulee jatkossakin olemaan juuri tällainen.

Haavaista paksusuolta sairastavat potilaat jakautuvat taudin sijannin mukaan seuraavanlaisesti:

1. Proktiitti, 30-40 %
2. Vasemman paksusuolen tulehdus eli distaalinen tai vasemmanpuoleinen koliitti, 40-50 %
3. Pankoliitti, 20-30 %

Noin puolet peräsuolitulehduksesta tai vasemman paksusuolen tulehduksesta voi myöhemmin edetä laaja-alaiseksi koliitiksi.

Ripuli on tyypillinen oire haavaisessa paksusuolentulehduksessa. Tämä johtuu siitä että kun paksusuoli on tulehtunut, ei se tietenkään pysty kunnolla hoitamaan tehtäväänsä - joka on nesteen imeytyminen. Kun neste ei pääse imeytymään, tuloksena on ripulia.

Usein ulosteessa on mukana verta - jopa 90 %:lla potilaista - joka johtuu haavaumista suolen seinällä. Laaja-alaisessa koliitissa esiintyy usein veriripulia ja pakottavaa ulostamisen tarvetta. Jos tulehdus on vain peräsuolessa, oireita ovat veriulosteet, äkillinen ulostamisen tarve ja pidätyskyvyn vaikeudet ulostamisessa. Ehkä hieman ristiriitaisesti vaivana voi olla myös ummetus. Ohjeita ummetukseen hoitoon tästä.

Haavaisessa paksusuolentulehduksessa vatsakivut ovat yleensä vasemman alavatsan kohdalla - juuri siellä kohdassa jossa paksusuolen vasen osa sijaitsee ja jonne tauti useimmiten kohdistuu. Mukana voi olla myös kuumetta ja laihtumista. Vähintään 10 %:lla potilaista esiintyy liitännäissairauksia, esimerkiksi nivelvaivoja ja silmäoireita. Näistä lisää Crohnista kertovan kappaleen taulukossa.

Haavainen paksusuolentulehdus luokitellaan vaikeusasteen mukaan neljään luokkaan: näitä ovat remissio, lievä, keskivaikea ja vaikea. Määritelmät oireineen löytyvät alla olevasta taulukosta.

Haavaisen paksusuolentulehduksen
vaikeusasteet ja niiden määritelmät.

Crohnin tauti

Siinä missä haavainen paksusuolentulehdus käsittää vain ja ainoastaan paksusuolen, Crohnin tauti voi esiintyä missä tahansa ruoansulatuskanavan osassa. Tauti voi kohdistua tiettyyn osaan suolta tai eri osiin hyppien joidenkin yli.

Sen lisäksi että Crohn ulottaa vaikutuksensa laajemmin suoliston eri osiin, se on myös ärhäkämpi missä se ikinä vaikuttaakin. Siinä missä haavainen paksusuolentulehdus pysyy kohteliaasti limakalvolle tulehduttaen pieniä verisuonia ja aiheuttaen verenvuotoa juuri siinä paikassa, Crohn puskee syvemmälle ulottuen läpi suolen seinämän.

Koska Crohn on tässä mielessä rajumpi ja kokonaisvaltaisempi, niin ovat myös sen aiheuttamat komplikaatiot. Crohnin tauti voi aiheuttaa muun muassa seuraavia komplikaatioita:

- Suolen ahtauma eli striktuura
- Tulehduskanava eli fisteli

Crohnin taudin Montreal-luokituksessa tauti jaotellaan mm. sen mukaan, missä tauti sijaitsee ja mikä sen käyttäytyminen on. Luokittelut sijainnin mukaan menevät näin:

- Ileumiin eli ohutsuolen loppuosaan kohdistuva tauti - noin 30 % potilaista
- Paksusuoleen kohdistuva tauti - 25 - 30 % potilaista
- Ileokolinen tauti = ileum ja paksusuoli - 40 %:lla potilaista = yleisin!
- Ruoansulatuskanavan yläosan tauti

Ja käyttäymisen mukaan:

- Tulehduksellinen ==> ei ahtauttava, ei penetroiva
- Ahtauttava
- Penetroiva
- Voi olla lisäksi perianaalitauti eli "anuksen ympärillä", esim. fisteleitä ja kipeitä paiseita

Jos tauti on vain tulehduksellinen, se vaurioittaa suolen seinämää. Kroppa voi onnistua parantamaan tulehduksen, mutta koska seinämiin syntyy haavaumia (ulcer = haava, haavauma), haavaumat voivat aiheuttaa arpikudosta ja ahtauttaa suolta. Tämä voi heikentää suolen liikkumista (ruokasuola työntyy suolessa eteenpäin suolen liikkeen takia) ja toisaalta estää fyysisesti ruokaa pääsemästä eteenpäin. Penetroivassa taudissa tulehdus ei jää seinämään eikä se pelkästään luo sinne haavoja ja arpikudosta vaan se menee suolen seinämän läpi. Näin tehdessään se voi muodostaa pieniä käytäviä muihin suolen osiin ja jopa muihin elimiin tai iholle. Koska Crohnin taudissa komplikaatiot ovat rajumpia, on tärkeää että tauti diagnosoidaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa jottei esimerkiksi ahtautumista pääse kehittymään.

Tässä vielä jaottelua Crohnin ja haavaisen paksusuolentulehduksen piirteiden eroista:

Pane merkille erityisesti punaisella ympyröimäni kohta: siinä missä haavaisessa paksusuolessa esiintyy vajaaravitsemusta harvoin, Crohnissa se on yleisempi ongelma. Suolen tukkeutuminen ja fistelit ovat olennaisempi ongelma Crohnissa kuin haavaisessa paksusuolessa. Miksi näin? Siksi koska Crohnissa tauti voi ulottua läpi koko suolen seinämän, jolloin vaikutuksetkin ovat rajumpia. Kun koko seinämä on tulehtunut riittävän rajusti, tulehdus paukkaa itsensä siitä läpi kokonaan toiseen suuntaan.

Miksi Crohnissa on vajaaravitsemusta ja painon putoaminen on yleinen vaiva mutta UC:ssa harvemmin? Kahdesta syystä. Toinen on ruoan välttely - kun niin moni ruoka voi aiheuttaa vatsakipuja ja vessassa ravaamista (jopa 15 x päivässä), ei ihme jos alkaa arastelemaan syömisen kanssa. Toiseksi, kun juuri ne suolen osat joissa ruoan pitäisi imeytyä ovat tulehtuneet, ei suoli pysty suorittamaan sille tarkotettua tehtävää ja ravintoaineet jäävät imeytymättä. Sama juttu kuin UC:ssa mutta sillä erotuksella että koska UC kohdistuu paksusuoleen, häiritsee se vain nesteen ja suolojen imeytymistä kun taas ohutsuoleen kohdistuva Crohn heikentää myös energiaravintoaineiden ja vitamiinien imeytymistä.

Ekstarintestinaali-ilmentymät ovat suoliston ulkopuolisia haittoja. Jos sairastaa tulehduksellista suolistosairautta, on todennäköisyys tällaisille komplikaatioilla huomattavasti suurempi. Esimerkiksi nivelrikon riski on kasvanut jos sairastaa IBD:tä. Ekstratietoa aiheesta löytyy Levinen ja Burakoffin erinomaisesta yhteenvedosta.

Kuten haavainen paksusuoli, myös Crohnissa hyvät (remissiot) ja huonot (relapsit) vaiheet vuorottelevat. Tauti sijaitsee yleensä suht samassa paikassa ruoansulatuskanavaa. Joten jos tauti todetaan ohutsuolen tietyssä osassa on melko todennäköistä että taudin oireet tulevat keskittymään myös jatkossa juuri sinne. Hyvä puoli tässä on se että näin potilas tulee tutuksi taudin haittavaikutuksille, jotka kohdistuvat esim. tiettyjen ravintoaineiden heikentyneeseen imeytymiseen.

Crohnissa taudin käyttäytyminen voi muuttua ajan myötä. Alussa tauti on yleensä tulehduksellinen, mutta kun tauti jatkuu ja tulehdus pitkittyy, voi syntyä ahtaumia ja fisteleitä. Ahtauman vaara on suurimmillaan taudin kohdistuessa ohutsuoleen, vaikka niitä voi olla muissakin ruoansulatuskanavan osissa. Taudin kulku jakautuu potilaille seuraavanlaisesti:

- 70 %:lla potilaista tauti relapsoi jaksottaisesti
- 13-20 %:lla tauti on jatkuvasti aktiivinen
- 10-13 %:lla remissio pysyy usean vuoden ajan

Vaikka potilas olisikin oireeton, suolessa voi silti olla tulehdus päällä, mikä voi johtaa edellä mainittuihin komplikaatioihin. Suuri osa sairastuneista joudutaankin leikkaamaan syntyneiden komplikaatioiden takia. Siinä missä haavainen paksusuolentulehdus voi olla mahdollista parantaa leikkauksella (kun poistetaan tulehduksen kohde eli paksusuoli, tautikin poistuu), Crohnia ei leikkaushoito poista. Tämä johtuu siitä että Crohn voi kohdistua mihin tahansa ruoansulatuskanavan osaan, eikä koko kanavaa voida mitenkään poistaa.

Tauti on todennäköisesti hankala, jos se todetaan alle 40 vuoden iässä, se on perianaalitauti tai jos alkuvaiheessa tarvitaan kortikosteroidilääkitystä. Noin 50 % potilaista tarvitsee kortikosteroidihoitoa jossain vaiheessa (Käypä hoito). Varsinkin taudin alkuvaiheessa aktiivisia tulehdusvaiheita esiintyy vuosittain.

Koska Crohn voi esiintyä missä tahansa ruoansulatuskanavan osassa, myös oireet vaihtelevat tämän mukaan:

- Ripuli on tavallinen oire - sen syynä on yleensä inflammaatio, mutta joskus myös sappihappojen häiriintynyt imeytyminen ileumin loppuosan tulehduksessa
- Verisiä ulosteita ilmenee yleensä vain kun tauti kohdistuu paksusuoleen - katso taulukko "Haavaisen paksusuolentulehduksen vaikeusasteet ja niiden määritelmä."
- Väsymys ja laihtuminen ovat yleisiä oireita
- Kuumeilua voi esiintyä
- Myös vatsakivut ovat yleinen oire - ne voivat olla epämääräisiä ja hyvin samankaltaisia kuin ärtyvän suolen oireyhtymässä IBS:ssä

Jos potilas kärsii vatsakivuista joihin liittyy laihtumista, veriulosteita, kuumeilua tai poikkeavia laboratorioarvoja, kannattaa asia tsekata jatkotutkimuksissa, koska nämä oireet voivat kertoa Crohnin taudista. Voikin olla että vatsakivuista pitkään kärsinyt potilas tulee vastaanotolle kun hänellä on alkanut esiintyä veriripulia ja kuumeilua. Vielä kun saatetaan todeta että potilaan painokin on pudonnut pitkän aikaa, asia tulee tutkia perinpohjaisesti.

Miten tauteja hoidetaan?

Oli kyseessä sitten Crohn tai haavainen paksusuolentulehdus, molemmissa taudeissa halutaan saada suoleen vaikuttava tulehdus kuriin. Suora ote Crohnin Käypä hoito-suosituksesta:

"Hoidon tavoitteina ovat oireettomuus sekä komplikaatioiden ja taudin uusiutumisen esto."

Lääkehoito

Lääkehoito on olennaisessa roolissa tulehduksellisten suolistosairauksien hoidossa. Käytössä on seuraavanlainen lääkepaletti:

1. 5-aminosalisyylihappovalmiste eli 5-ASA
2. Sulfasalatsiini
3. Kortikosteroidit
4. Antibiootit
5. Immunomoduloivat- tai suppressiiviset lääkkeet
6. Biologiset lääkkeet

En käy tässä lääkkeiden ominaisuuksia ja sivuvaikutuksia yksityiskohtaisesti läpi. Haluan sen sijaan tuoda esille kuinka lääkkeet vaikuttavat potilaan ravitsemustilaan.

5-aminosalisyylihappovalmiste eli 5-ASA, mesalatsiini, hillitsee tulehdusta haavaisessa paksusuolentulehduksessa, mutta Crohnin taudissa sen teho on kyseenalainen, vaikkakin potentiaalisesti toimiva. Kauppanimiä ovat Asacol ja Pentasa. 5-ASA:n vaikutus on paikallinen.

Sulfasalatsiinissa vaikuttava aine on sama kuin 5-ASA:ssa, mesalatsiini. Mukana on kuitenkin sulfapyridiiniä, joka kuljettaa aineen paksusuoleen (Crohn ja Colitis). Kauppanimi Salazopyrin. Sulfasalatsiini vähentää foolihapon imeytymistä joten sen riittävä saanti pitää varmistaa jos on tämä lääke käytössä.

Kun tauti aktivoituu, otetaan käyttöön kortisoni eli kortikosteroidit. Kortisonihoidossa tavoitteena on palauttaa remissio. Kortisoni rauhoittaa tulehdusta. Se ei sovellu pitkäaikaiseen käyttöön: pitkäaikaisessa käytössä kortisonista ei ensinnäkään ole hyötyä ja toiseksi sillä on sivuvaikutuksia. Kauppanimiä mm. Prednison, Prednisolon ja Budesonidi. Kortisoni lisää osteoporoosin riskiä joten riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti tulee varmistaa. Kortisoni heikentää myös vastustuskykyä.

Jos 5-ASA ja kortisoni eivät saa tautia rauhoittumaan, kokeillaan immunosuppressiivista lääkitystä. Nämä lääkkeet sisältävät antimetaboliitteja, jotka muuttuvat elimistössä aineenvaihduntatuotteiksi. Näillä aineenvaihduntatuotteilla on immunosuppressiivinen ja soluja tuhoava eli sytotoksinen vaikutus.  Vaikutus ei tule heti vaan hitaasti 3-6 kuukauden aikana. Näihin lääkkeisiin kuuluvat atsatiopriini, 6-merkaptopuriini ja tiopuriini. Näitä lääkkeitä voidaan käyttää kortisonista riippuvaisille tai resistenteille. Lääkenimiä mm. Azamun ja Merkaptopurin. Atsatiopriini aiheuttaa osalle ihmisistä pahoinvointia, mikä voi saada aikaan ruokahaluttomuutta ja ruoka-aversiota- eli vastenmielisyyttä.

Myös metotreksaatti kuuluu immunosuppressiivisiin lääkkeisiin eli solunsalpaajiin. Tunnettu kauppanimi Trexan. Metotreksaatin käytöllä on erittäin suuri vaikutus ravitsemukseen, nimittäin foolihappoon. Metotreksaatti on foolihappoantagonisti joten jos se on käytössä, tulee riittävään foolihapon saantiin kiinnittää erityistä huomiota.

Jos tauti on vaikea, on työkalupakissa vielä yksi lääkevaihtoehto: biologiset lääkkeet. Ne estävät kasvainnekroositekijä-alfan (TNF-α) toimintaa. Biologiset lääkkeet vähentävät tulehdusta mm. siten että estävät tulehdusta aiheuttavien valkosolujen toimintaa. Näitä ovat infliksimabi ja adalimumabi. Lääkenimiä mm. Humira ja Entyvio.

Lisäksi voidaan käyttää antiobiootteja. Lääkenimi Metronidatsoli.

Potilaalla saattaa olla sappihappojen imeytymishäiriötä koska ileumin loppuosaa (sappihappojen imeytymispaikka) on leikattu tai siellä on raju tulehdus. Sappihappoja tarvitaan rasvojen imeytymiseen, joten niiden imeytymishäiriö aiheuttaa sappihappo- ja rasvaripulia. Tähän voidaan käyttää kolestyramiini-lääkitystä eli Questrania. Lääke vähentää rasvan ja rasvaliukoisten vitamiinien imeytymistä, joten rasvaliukoisten vitamiinien, erityisesti D-vitamiinin, saannista tulee huolehtia.

Yhteenvetona lääkkeistä, tulehduksellista suolistosairautta sairastavan tulee kiinnittää huomiota ainakin foolihapon/folaatin, D-vitamiinin ja kalsiumin sekä rasvaliukoisten vitamiinien saantiin. On hyvä pitää mielessä myös että immunosuppressiivinen lääkitys voi lisätä pahoinvointia ja siten vähentää ruokahalua.

Ravitsemushoito

Olen ravitsemusterapeutti ja kirjoitan näille sivuille pääasiassa ravitsemuksesta. Olen kuitenkin päässyt tässä kirjoituksessa tänne saakka - lääkeosiota lukuunottamatta - puhumatta juuri ravitsemuksesta. Tämä johtuu siitä että vaikka ravitsemuksella on hurjan tärkeä rooli IBD:ssä, ei ravitsemus pysty parantamaan niitä - ainakaan nykytiedon valossa. Toki on viitteitä siitä että runsas sokeri, eläinproteiini ja omegakutoset sekä ennen kaikkea tupakointi lisäävät riskiä sairastua siinä missä terveelliset elämäntavat ja kuitu vähentävät sitä, mutta et voi syödä tietyllä tavalla ja ehkäistä tai parantaa tautia. Jos sinulla on tauti, kehossasi jyllää krooninen tulehdus. Toki letkuravitsemuksella saavutetaan remissio mutta oireet tulevat takaisin kun palataan normiruokaan. Ja kortisonihoito on muutenkin tehokkaampi tapa palauttaa remissio.

Tulehduksellisissa suolistosairauksissa pääpaino ravitsemuksessa on keskittyä puutosten ja aliravitsemuksen (Crohn) ehkäisyyn. Jos tämän kohdan kanssa ei olla tarkkana kuin porkkana, puutoksia voi kehittyä.

Toisaalta halutaan ehkäistä komplikaatiot. Jos suoli on ahtautunut ja sinne päätyy isoja määriä huonosti sulavaa ruokaa, on helppo ymmärtää että siinä on toimiva resepti tukokselle.

Tulehdukselliset suolistosairaudet ovat kova pala sitä sairastavalla. Ravitsemuksen tärkein tehtävä on tukea elämänlaatua. Voi olla että tulevaisuudessa tiedämme aiheesta enemmän.

Mitä ravitsemushoidossa sitten pitää ottaa huomioon?

Jos potilas sairastaa Crohnia, tulee tsekata ravitsemustila. Paino, painonmuutokset ja painoindeksi. Riittävä energian, proteiinin ja suojaravintoaineiden saanti. Hyvä ravitsemustila edistää toipumista. Varsinkin jos suolta on leikelty, sen imeytymispinta-ala pienenee jolloin aliravitsemusriski kasvaa entisestään.

Ruokavaliohoito tulee olla omaan kokemukseen perustuvaa. Minkään yksittäisen ruoka-aineen ei pitäisi laukaista taudin aktiivista vaihetta, mutta toisaalta tiettyjen ruoka-aineiden välttäminen voi auttaa aktiivisen vaiheen hoitoa ja toisaalta edistää remission ylläpitoa. IBD:ssä korostuu itselleen sopivan ruokavalion löytäminen. Yleensä remissiossa voi syödä normaalia ruokaa.

Jos karsii kovalla kädellä tulee muistaa sama sääntö kuin muillekin: jos ruokavaliosta ottaa jotain pois, tulee tietää miten tuon elintarvikkeen aiheuttaman mahdollisen aukon paikkaa. Esim. maitotuotteiden kalsium. Karsimiset tulee perustella hyvin.

Toisaalta tulehduksellista suolistosairautta sairastava henkilö voi kärsiä ärtyvän suolen oireyhtymästä. Tällöin FODMAP-hiilihydraattien rajoittaminen auttaa.

Kun taudissa on aktiivivaihe päällä, ruokavaliokuvio muuttuu hankalemmaksi. Potilas voi tarvita letkuravitsemusta. Ruoat jotka sopivat remissiossa eivät enää välttämättä käykään. Ruokavalion rakentaminen omaan kokemukseen perustuvaksi korostuu kun tauti on päällä: ruokavaliosta poistetaan yksilöllisesti oireita pahentavat ruoka-aineet (esim. maito, vehnä, maissi, kananmuna, hiiva, sokeri, tietyt hedelmät ja kasvikset). Kaasua muodostavat ruoat (kaali, sipuli, paprika, palkokasvit, nauris, selleri jne.,) voivat tehdä tiukkaa. Laktoosi voi pahentaa oireita, jolloin vähälaktoosinen tai laktoositon ruokavalio sopii paremmin. Tosin itse maidon proteiinikin voi olla huono aktiivisessa vaiheessa ==> tällöin ratkaisuna on kylmästi maidoton ruokavalio. Vähäkuituiset ruoat sopivat todennäköisesti nyt paremmin. Keitetyt hedelmät (säilykehedelmät, kiisselit) ja kasvikset ovat keittämättömiä paremmin siedettyjä. Hedelmät kannattaa kuoria hyvin. Kuivatut hedelmät voivat olla pahoja. Banaani on yleensä hyväksi kun vatsa on sekaisin. Olen kasannut vatsaystävällisten ruokien listan tänne.

Riittävää juomista ei voi ylikorostaa - ainakin 2 litraa päivässä. Osa juomista on hyvä olla apteekin ripulijuomia jos ripuli on päällä.

Kun taudin aktiivivaihe rauhoittuu, tulee ruokavaliota alkaa laajentamaan yksilöllisesti. Rajoitteita ei kannata pitää elleivät ne ole välttämättömiä.

Kokonaisuudesta yksittäisiin ravintoaineisiin

Nyt ollaan käyty läpi, miltä IBD:n ravitsemushoito noin kokonaisuutena vaikuttaa. Seuraavaksi katsotaan mihin ruokavalion yksityiskohtiin eli ravintoaineisiin tulee kiinnittää huomiota.

Koska Crohnissa potilas on aliravitsemusriskissä ja molemmissa suolistosairauksissa proteiinia (albumiinia) tihkuu veren mukana suoleen, tulee riittävän energiansaannin ohella varmistaa että myös protskua tulee tarpeeksi. Jos laktoosia sisältäviä maitotuotteita ei pysty syömään, tulee riittävän proteiininsaannin varmistamiseksi kokeilla vähälaktoosisia tai laktoosittomia maitotuotteita. Maidon proteiinikin voi pahentaa oireita, jolloin maito ei tietenkään ole käytettävissä oleva proteiininlähde.

Toki lihakin on oiva proteiininlähde, mutta punaisen lihan liiallinen käyttö on yhteydessä kasvaneeseen syöpäriskiin - ja koska tulehduksellisissa suolistosairauksissa syöpäriski on muutenkin kasvanut, ei proteiininsaantia voi perustaa vain siihen. Palkokasvit kuuluvat FODMAP-hiilihydraatteja sisältäviin ruokiin ja aiheuttavat usein vatsavaivoja joten niihinkään ei proteiininsaantia voi perustaa. Yksi vaihtoehto on joko erilaiset apteekista saatavat täydennysvalmisteet tai sitten naapurin marketistakin tänä päivänä löytyvät proteiinilisät, joiden valikoima on erittäin kattava.

Minä usuttaisin tulehduksellista suolistosairautta sairastavan salille! Aliravitsemus ja kroonisen tulehduksen aiheuttama katabolia tekevät hallaa lihasmassalle. Vielä kun tähän palettiin lisää kortisoni-lääkityksen - kortisoni on katabolinen eli lihasmassa hajottava - lihasmassa voi pudota hälyttävän matalalle. Koska liikunta tekee muutenkin hyvää IBD:tä sairastavalle, tässä on yksi syy lisää. Jos sairastat tulehduksellista suolistosairautta, neuvoni on: treenaa pari-kolme kertaa viikossa salilla ja nauti riittävästi, ehkä jopa noin 1,5-2,0 g per painokilo, proteiinia. 

D-vitamiini pitää huolta luustostasi. Jos tauti on kohdentunut ileumiin, paikkaan josta D-vitamiinin kuuluisi imeytyä, ja käytössä on kortisoni/kortikosteroidit, tulee D-vitamiini mitä todennäköisemmin ottaa purkista. Suositeltava määrä 10–20 µg/vrk. Ylipäätään rasvaliukoisten vitamiinien riittävästi saannista tulee pitää huolta jos tauti keskittyy ileumiin tai potilas kärsii rasvaripulista. Rasvaripuli voi johtua siitä että suolta on leikattu ileumin lopusta eli paikasta josta rasvojen imeytymiseen tarvittavat sappihapot imeytyvät. Kun sappihapot eivät imeydy kunnolla, myös rasvojen imeytyminen häiriintyy. Seuraa sappihapporipulia ja rasvaripulia.

Raudan saanti ruokavaliosta on helposti vähäistä jos täysviljaa vältellään vatsakipujen pelossa. Imeytyminen saattaa heikentyä. Ja jos potilas kärsii suoliston verenvuodosta, no mitä veren mukana menetetään? Rautaa. Tämä on ongelma useammin haavaisessa paksusuolentulehduksessa. Suun kautta nautittu rautalisä voi ärsyttää suolta joten tästä syystä rauta on ensisijaisesti hyvä saada ravinnosta. Myös parenteraalista rautalisää voidaan käyttää.

Folaatista meillä suomalaisilla on muutenkin puutetta, ja vielä enemmän puutetta voi olla jos sen imeytyminen on heikentynyt. Folaatti imeytyy mm. samasta paikasta kuin D-vitamiinikin, joten tulehtunut suoli tekee helposti hallaa folaatin imeytymiselle. Muistatko, miten menikään lääkityksen vaikutus folaattiin? Sulfasalatsiini vähentää foolihapon imeytymistä ja metotreksaatti on foolihappoantagonisti joten jos jompikumpi on käytössä, skarppaa folaatin kanssa - tosin jo lääkärin pitäisi määrätä näiden lääkkeiden käyttäjille vitamiinilisä. Toisaalta moni IBD:tä sairastava kokee että varsinkin raa`at kasvikset lisäävät vatsakipuja ja ripulia - kasvikset, marjat ja hedelmät ovat paras folaatin lähde ruokavaliossa joten jos kasviksia ja/tai täysviljaa syödään vähän, tulee folaatti ottaa purkista. Muuten uhkaa anemia.

Vähäinen kasvisten, marjojen ja hedelmien syöminen vaikuttaa myös toisen vesiliukoisen vitamiinin, C-vitamiinin, saantiin. Jos tuoreita ei kauheasti syö, ei muuta kuin C-vitamiini purkista.

Keillä on eniten puutosta B12-vitamiinista? Vanhuksilla. Tähän on syynä osittain liian vähäinen saanti, mutta jopa useammin häiriintynyt imeytyminen. B12-vitamiini imeytyy aivan ohutsuolen loppuosasta - jälleen kerran vanha tuttumme ileum! - joten siellä oleva tulehdus asettaa sen imeytymisen vaaraan. Toisaalta siinä missä folaattia imeytyy myös muista suolen osista, jos ileumia on operoitu, menettää B12-vitamiini ainoan imeytymispaikkansa. Voi olla että B12 täytyy antaa injektiona lihakseen, sillä muuten seuraa puutos, josta seuraa sama puutosoire kuin folaatissakin: anemia. Folaatin ja B12-vitaamiinin suhteen pidä mielessä seuraava muistisääntö, FBIA:

FBIA = Folaatti + B12-vitamiini + ileum + anemia

Kivennäisaineista kalsiumin, magnesiumin ja sinkin saanti on vaarassa vajaan imeytymisen ja kroonisen ripulin takia. Suolen operointi vaarantaa sekin imeytymisen. Toisaalta sinkin ja magnesiumin hyviä lähteitä ovat täysvilja, kasvikset ja pähkinät sekä siemenet joten jos niiden saanti jää vähemmälle, liian vähäinen saanti uhkaa.

Ihan erityisesti haluan nostaa näistä kolmesta kivennäisaineesta esille tietysti yhden - arvaatko minkä?

Vinkki 1: kortikosteroidit vaikuttavat siihen.

Vinkki 2: maitotuotteiden välttely vaarantaa sen riittävän saannin.

Vinkki 3: se on välttämätön luuston rakenneosa ja siten sen saanti on elintärkeää luuston kunnolle.

Vastaus on tietenkin kalsium! Jos sairastat tulehduksellista suolistosairautta ja käytössä on esim. Prednisolon, kalsiumiin tulee kiinnittää erityistä huolellisuutta. Crohnin Käypä hoito-suositus neuvoo jopa 1-2 gramman päivittäiseen kalsiumin saantiin.

Elektrolyyttien eli natriumin, kaliumin ja magnesiumin saanti on vaarassa jos potilas kärsii jatkuvasta ripulista. Voikin olla että tarvitaan ripulijuomaa. Niitä on saatavilla apteekista.

Yhteenveto ravintoaineista

Ravintoaineet tulee ottaa huomioon taudinkuvan mukaan. Toisin sanoen

1. Mihin osaan suolistoa tauti kohdentuu (loistava kuva tässä!)
2. Miten lääkitys vaikuttaa ravintoaineiden vaikutuksiin ja imeytymiseen
3. Miten tauti vaikuttaa syömiseen itsessään

Crohnissa probleemana on energian lisäksi proteiini, foolihappo, B12-vitamiini, D-vitamiini, rasvaliukoiset vitamiinit, kalsium, rauta, sinkki, magnesium ja neste.

Ulseratiivisessa koliitissa haasteena ovat rauta, proteiini (albumiini), elektrolyytit, kalsium, D-vitamiini ja neste.

Laboratorioarvoista on hyvä seurata ainakin:

1. Hemoglobiini (B-Hb) ==> foolihapon, B12-vitamiinin ja raudan puute + rauta tihkuu suoleen
2. Lasko (B-La) ==> tulehduksen mittari
3. P-CRP ==> tulehduksen mittari
4. P-Alb ==> tihkuu suoleen

Jos potilas tupakoi, siitä on ensiarvoisen tärkeää hankkiutua eroon.

LÄHDE

Crohn ja Colitis ry, nettisivut.

Crohnin Käypä hoito-suositus, osoite.

Färkkilä ym. Gastroenterologia ja hepatologia. Duodecim. 2013.

Tulehduksellisten suolistosairauksien ravitsemushoito-matskut, Erikoissairaanhoidon erityiskysymykset, UEF 2011.

Miksi erityisesti D-vitamiinin saannista tulee huolehtia Crohnin taudissa?

Crohnin tauti on tulehduksellinen suolistosairaus, jossa suolistoon kohdistuu krooninen inflammaatio eli tulehdus. Erona toiseen tulehdukselliseen suolistosairauteen, haavaiseen paksusuolentulehdukseen eli ulseratiiviseen koliittiin, joka kohdistuu vain paksusuoleen, Crohn voi esiintyä missä tahansa ruoansulatuskanavan osassa.

Crohnia sairastavan potilaan tulee huolehtia kaikkien vitamiinien ja kivennäisaineiden riittävästä saannista - ja usein tähän tarvitaan vitamiini-kivennäisainelisää. Mutta erityisesti D-vitamiini on tärkeä.

D-vitamiini on tärkeä kahdesta syystä.

Ensinnäkin, isolla osalla potilaista tauti kohdistuu ohutsuolen loppuosaan ileumiin, joka on D-vitamiinin imeytymispaikka. Jos siellä on kova tulehdus päällä, suoli ei tietenkään pysty toteuttamaan tehtäväänsä eli ravintoaineiden imeytymistä, kunnolla, jolloin imeytyminen on puutteellista. Toisaalta ileumia on voitu joutua leikkamaan, mikä heikentää D-vitamiinin imeytymispinta-alaa. Toisaalta ileumista imeytyvät myös sappihapot, joita tarvitaan rasvaliukoisten vitamiinien imeytymiseen. Kun ileumia on leikelty, siitä seuraava sappihappojen vajaaimeytyminen aiheuttaa rasvojen puutteellista imeytymistä, josta seuraa rasvaliukoisten vitamiinien puutteellista imeytymistä josta taas seuraa D-vitamiinin puutteellista imeytymistä. Tähän voidaan joutua syömään kolestyramiinia eli Questran-nimistä lääkettä, joka sekin heikentää rasvaliukoisten vitamiinien imeytymistä.

Toiseksi, Crohnin taudin hoidossa käytetään kortikosteroideja eli kortisonia. Kortisoni heikentää luustoa ja lisää riskiä osteoporoosiin. D-vitamiini taas toimii toisin päin eli sen riittävä saanti tukee luuston kuntoa.

Summa summarum, Crohnin tauti itsessään usein hankaloittaa D-vitamiinin imeytymistä. Koska lääkkeet heikentävät luuston kuntoa, tulee riittävää D-vitamiinin saantia painottaa. Crohn on hankala tauti eikä potilas voi vaikuttaa kaikkeen. Siksi kannattaa optimoida se, mihin voi vaikuttaa.

Runsas syöminen suojaa ylipainolta

Ylipainon syynä ei ole se että syö liikaa. En ole vielä tavannut ihmistä joka olisi lihava liian suuren ruokamäärän takia.

Ruoan runsas määrä ei ole ongelma. Ruoan huono laatu on ongelma. Ruoan runsas määrä on ylipainolta suojaava tekijä samalla tavalla kuin aktiivinen elämäntapa ja liikunta ovat. Mitä enemmän syöt, sitä paremmin pidät nälkäsi loitolla ja sitä pienempi on todennäköisyys sille että kärsit ylipainosta.

Ja laatu on tässä se avainsana. Jos kaikesta mitä syöt puolet on kasviksia ja jos liikut edes vähän (7 000 - 10 000 askelta päivässä), pidät hiilarilähteesi täysjyväisenä, et juo limuja ja mehuja etkä läträä rasvaisilla kastikkeilla ja viinillä, täytät vatsaasi matalan energiatiheyden ruoilla. Saat syödä ruokaa valtavia määriä ja jos oikeasti syöt valtavia määriä fiksua ruokaa, vatsasi pysyy kylläisenä.

Runsas syöminen ei ole vihollinen. Nälkä, joka ei pysy hallinnassa ja saa sinut syömään epäterveellisesti, on vihollinen. Mitä runsaammin syöt kunnon ruokaa sitä paremmin nälkäsi pysyy hallinnassa.

Vaivana vatsaoireet ennen urheilusuoritusta

Kärsitkö pahenevista vatsavaivoista ennen kilpailua tai treenejä? Tässä nostoja tekijöistä, jotka voivat lisätä vatsan oireilua.

Neste

Nestevaje voi aiheuttaa vatsavaivoja (Liikuntaravitsemus, 2014). Kannattaa huolehtia riittävästä juomisesta sitäkin enemmän jos vatsavaivoja on ennen suoritusta. Liikaa ei kuitenkaan pidä juoda: tämä voi aiheuttaa hyponatremiaa, joka saa aikaan pahoinvointia ja oksentelua. Kannattaa pyrkiä nestetasapainoon, ei ali- sen enempää kuin ylijuomiseenkaan.

Urheilujuomat

Urheilujuomien kanssa kannattaa olla tarkkana: esimerkiksi Powerade sisältää runsaasti fruktoosia. Runsas määrä fruktoosia suhteessa glukoosiin aiheuttaa vatsavaivoja herkkävatsaiselle. Poweradessa fruktoosi on fruktoosi-maissisiirappia (High Fructose Corn Syrup), josta fruktoosia on yleensä 55 prosenttia. Fruktoosin ja glukoosin suhde on melkolailla tasan joten se voisi itseasiassa olla ok. Suomen markkinoilla myytävässä Poweradessa hiilari on enimmäkseen glukoosia, joten se näyttää olevan ok.

Gatoraden sivuilla sokerikoostumusta ei avata joten on vaikea sanoa sopiiko se herkkävatsaiselle - tosin, jos koet saavasi Gatoradesta (tai Poweradesta) oireita, lisää juomaan maltodekstriiniä. Jos saat vieläkin oireita, lisää maltodekstriiniä kunnes oireita ei enää tule. Samalla kannattaa lisätä vettä, koska muuten juoman väkevyys voi aiheuttaa probleemaa (katso hieman alempana).

Fruktoosin tekee siedettävämmäksi jos sen mukana on glukoosia tai maltodekstriiniä - fruktoosia ei kuitenkaan saa olla enemmän kuin glukoosia. Jos nauttii energiageelejä, tulee juoda riittävästi.

Myös urheilujuoman väkevyys voi aiheuttaa ongelmia vatsan kanssa. Jos hiilaria on runsaasti per desi juomaa, vatsa ei välttämättä tykkää. Poweradessa hiilaria on 4 g/dl joten sen pitäisi olla ok. Jos saat oireita siitäkin, kokeile laimennusta. Esim. ota 1 dl Poweradea ja blandaa se desiin puhdasta vettä. Vatsa saattaa olla paljon vastaanottavaisempi sokeria on enää 2 g/dl.

Kuitu

Kuidun nauttiminen isoina määrinä voi pahentaa vatsavaivoja - tämä on kuitenkin kaksiteräinen miekka, sillä kuitujen pudottaminen alas voi aiheuttaa sen ettei suoli toimi normaalisti. Tässäkin kannattaa kokeilla eri lähestymistapoja ja löytää itselleen toimivin strategia.

Kipulääkkeet

Tulehduskipulääkkeet ja aspiriini voivat lisätä vatsaoireita. Tästä syystä niitä ei kannata käyttää päivinä ennen kilpailua eikä kilpailupäivänä.

Apua suun huuhtomisesta hiilarijuomalla?

Jos kärsit voimakkaista vatsavaivoista ennen urheilusuoritusta ja minkä tahansa ruoan syöminen tuntuu mahdottomalta, kokeile seuraavaa kikkaa. Huuhdo suutasi hiilihydraattijuomalla ennen suoritusta. Ohjeet siihen löydät kirjoituksestani tästä. Huuhtominen parantaa suorituskykyä keskushermoston kautta, ei siksi että hiilihydraatti antaisi lisää polttoainetta - juomaahan ei niellä joten se ei mene ruoansulatuskanavaan, jossa se voisi aiheuttaa oireita.

Kärsitkö vatsavaivoista?

Jos treenaat kovaa ja vatsasi temppuilee, voit tilata minulta Vatsavaivat urheilijalla-valmennuspaketin. Lisää tietoja paketista ja muista ravitsemusvalmennuksista löydät täältä.

Vatsaystävälliset ruoat-lista

Tässä pikainen tsekkauslista jokaiselle joka kärsii vatsavaivoista. Tämä on myös erinomainen lista urheilijalle joka saa vatsavaivoja ennen tärkeää urheilusuoritusta - valitsemalla näitä ruokia voidaan oireiden todennäköisyyttä pienentää. Kokeile ja muokkaa lista itsesi näköiseksi!

Kasvikset ja peruna

• Kypsentämättömät kasvikset, hedelmät ja marjat voivat lisätä vatsavaivoja ==> parempia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi kuorittu kurkku tai tomaatti
• Kasvikset kannattaa raastaa, jolloin ne voivat sopia paremmin. Kasvisten kypsentäminen ja soseuttaminen tekee niistä ystävällisempiä vatsalle
• Yksi vaihtoehto on kokeilla kasviksia lastenruokasoseina
• Peruna menee paremmin keitettynä tai soseena. Myös porkkanan voi keittää
• Kasvismehut ovat paremmin siedettyjä

Hedelmät ja marjat

• Hienojakoisena soseena, mehuina ja siivilöityinä kiisseleinä
• Banaani sellaisenaan, säilykehedelmät, kivetön meloni, kuorittu pehmeä persikka
• Sitrushedelmät kannattaa nauttia mehuina

Viljatuotteet

• Mieluummin vaalea kuin tumma leipä
• Kaurapuurossa ei ole FODMAP:eja ja se on hellempi vatsalle
• Ylipäätään vähän kuitua sisältävät puurot
• Valkoinen riisi, makaroni ja pasta

Liha, kana, kala ja kananmuna

• Liha sopii paremmin mureana joten se kannattaa kypsentää hyvin
• Kannattaa kokeilla jauhelihaa tai lihan soseuttamista
• Kala sopii sellaisenaan
• Leikkeleissä täyslihavaihtoehto, makkara ilman kuoria
• Kananmuna keitettynä tai munakkaana

Maitovalmisteet

• Jos kärsii vatsavaivoista ennen kilpailua, maitotuotteiden vähälaktoosisuutta tai laktoosittomuutta tulee painottaa
• Kannattaa kokeilla hapanmaitotuotteita

Mausteet

• Mausteiden käytön kanssa kannattaa olla varovainen

Probiootit ja piparminttuöljykapselit

• Kenen tahansa vatsavaivoista kärsivän kannattaa kokeilla probiootteja, mutta jos vatsavaivat ovat pahimmillaan ennen kilpailua, niistä voi saada hyvän lisän vatsavaivojen vähentämisen työkalupakkiin. Moneen probioottiin on lisätty FODMAP-hiilihydraatteja kuten inuliinia joten nämä eivät tietenkään sovi herkkävatsaiselle
• Piparminttuöljykapseleilla on taipumus rauhoittaa suolta joten niitäkin kannattaa ehdottomasti kokeilla

Suolensisältöä kiinteyttävät ruoat

• Banaani, riisi ja pasta kiinteyttävät suolensisältöä joten jos vatsa on sekaisin, niitä kannattaa ehdottomasti kokeilla

LÄHDE

Ravitsemushoito-opas