Urheilija ja hemoglobiini

Vaikka hemoglobiini olisikin normaali, urheilija
voi silti kärsiä raudanpuutteesta. 

Rauta on yksi tärkeimpiä kivennäisaineita urheilijalle. Urheilijan tulee kiinnittää raudansaantiin huomiota eikä vähiten siksi että rauta on yleisin ravintoaine josta urheilijoilla on puutetta.

Rauta on urheilijalle tärkeä koska sitä tarvitaan hemoglobiinin muodostamiseen. Enemmistö elimistön raudasta sijaitseekin hemoglobiinissa. Hemoglobiini on urheilijalle tärkeä koska se kuljettaa happea urheilusuorituksessa työskenteleville lihaksille. Ilman rautaa ei ole hemoglobiinia ja ilman hemoglobiinia happi ei pääse perille lihaksiin ja kone hyytyy. Hemoglobiini on punasolun rakenneosa, johon kuljetettava happi sitoutuu. Jos rautaa saadaan ruokavaliosta liian vähän, haittaa se elimistön punasolujen ja hemoglobiinin tuotantoa. Puutteellinen raudansaanti laskeekin hemoglobiinitasoja.

Toisaalta pelkkä liian vähäinen raudansaanti ei aina ole syynä urheilijan raudanpuutteeseen: kova harjoittelu lisää esimerkiksi maksan hepsidiinin tuotantoa ja koska hepsidiini heikentää raudan imeytymistä, kovan harjoittelun jälkeisinä tunteina raudan imeytyminen voi olla heikentynyt.

Raudanpuutosta ilman anemiaa

Moni urheilija varmasti tietää että matala hemoglobiini kertoo raudanpuutteesta. Raudasta voi olla puutetta siten että ruokavaliosta saadaan rautaa liian vähän tai se imeytyy heikosti, tai rautaa menetetään niin paljon että vaikka ruoasta saisi riittävästi rautaa, menetykset ovat niin suuria että raudasta syntyy puutetta. Matalaa hemoglobiinia kutsutaan myös anemiaksi tai raudanpuuteanemiaksi. Normaalin hemoglobiinin alaraja on miehillä 134 ja naisilla 117 g/l. Jos hemoglobiini laskee alle tämän, voi seurata väsymystä ja heikentynyttä suorituskykyä - tulee sellainen olo ettei meinaa jaksaa painaa.

Hemoglobiini ei kuitenkaan kerro koko kuvaa elimistön rautatilanteesta. Hemoglobiinitasot nimittäin laskevat vasta siinä vaiheessa kun raudanpuutos on jo kerennyt pitkälle. Tämä johtuu siitä että punasolujen ja hemoglobiinin tuotanto ovat erittäin olennaisia asioita elimistön hapensaannin kannalta, ja tästä syystä niiden riittävä taso on turvattu tehokkaasti. Voikin käydä niin että elimistön rautatilanne ja rautavarastot putoavat hyvin alas ennen kuin raudanpuutos alkaa näkymään hemoglobiiniarvoissa. Tästä syystä viitearvoissa oleva hemoglobiini ei ole takuu sille että elimistön rautatilanne olisi kunnossa. Voikin käydä niin että siinä missä muu elimistö on pitkään ilman riittävää rautaa ja kärsii raudanpuutteesta, luuytimen raudansaanti on turvattu ja hemoglobiinit ovat kunnossa. Elimistön rautavarastoja kuvaava laboratorioarvo ferritiini (S-Ferrit) voi laskea hyvin alas samalla kun hemoglobiiniarvo näyttää normaalia. Raudanpuutoksen voi jakaa kolmeen vaiheeseen:

Raudanpuutteen kolme vaihetta. Ensimmäisenä laskee
ferritiini, vasta viimeisenä hemoglobiini.

Ensimmäisessä vaiheessa seerumin ferritiini alkaa laskea (kuva, muokattu Burke ja Deakin, Clinical sports nutrition 2015). Seuraavassa vaiheessa ferritiini jatkaa laskuaan hemoglobiinin ollessa edelleen ok. Kolmannessa ja viimeisessä vaiheessa ferritiini laskee hyvin alas ja hemoglobiinikin menee laskuun siten että kyseessä on anemia.

Olen kirjoittanut urheilijasta ja ferritiinistä aiemmin joten en avaa aihetta tässä sen enempää. Haluan kuitenkin sanoa sen, että vaikka raudanpuuteanemian suorituskykyä heikentävä vaikutus on selkeä mutta matalan ferritiinin epäselvempi, kyllä matala ferritiinikin hyvin potentiaalisesti haittaa suorituskykyä. DellaValle ja Haas (2011) huomasivat että soutajilla raudanpuute ilman anemiaa (matala ferritiini) hidasti 2 kilometrin soutuaikaa 21 sekuntia:

Raudanpuute voi heikentää suorituskykyä jo
ennen kuin se kehittyy raudanpuuteanemiaksi.

Yhteenveto - hemoglobiinista ferritiiniin?

Hemoglobiini voi siis kertoa anemiasta mutta sinulla voi olla raudanpuutetta vaikka hemoglobiinisi olisikin normaali. Tästä syystä suosittelen että jokainen urheilija tsekkaa omat ferritiiniarvonsa. Niiden tulkinnasta kannattaa keskustella osaavan lääkärin, esim. sisätauti- ja veritautilääkäri Tom Wideniuksen kanssa. Tarvittaessa otetaan rautakuuri, mutta jotta matalat rauta-arvot saadaan pysyvästi kuntoon, tulee ruokavalio tsekata sellaiseksi että se tukee rauta-arvojen riittävän korkealla tasolla pysymistä. Matalat rauta-arvot ovat usein yhteyksissä naisurheilijan oireyhtymään ja urheilijan suhteelliseen energiavajeeseen. Jos noudatat kasvisruokavaliota, riski matalille rauta-arvoilla on suurempi. Kasaamalla ruokavalion fiksusti ja monipuolisesti vegaanillakaan ei kuitenkaan ole mitään ongelmia riittävän raudansaannin varmistamisessa.

Jos sinulla on todettu matalat rauta-arvot, ferritiini ja/tai hemoglobiini, suosittelen tulemaan vastaanotolle korjaamaan asia. Tarvitset rautalisän, mutta samalla ruokavalio kannattaa laittaa sellaiseksi että se tukee rauta-arvojen nousua ja mikä tärkeintä, myös pysymistä riittävän korkealla tasolla.