Nivelreuman hoito ruokavaliolla

Nivelreuma on krooninen tulehdussairaus. Sen perussyy on tuntematon. Nivelreuma on autoimmuunisairaus, eli siinä tapahtuu immuunijärjestelmän epätavallinen reaktio elimistön omia soluja vastaan. Tauti on naisilla 2-3 kertaa yleisempi kuin miehillä.

Eniten tautia ilmaantuu noin 60 vuoden iässä – määrä on vähentynyt vuosien varrella, ja myös tauti on lieventynyt. Alttius sairastumiseen periytyy lievästi. Merkittävin nivelreumalle altistava ulkoinen syy on tupakointi. Ainakin naisilla ylipaino todennäköisesti lisää riskiä sairastumiseen, mutta tupakka on toistaiseksi ainut varma nivelreuman riskitekijä, johon voidaan vaikuttaa.

Nivelreuma on moniniveltulehdus, joka hoitamattomana tuhoaa niveliä ja muita kudoksia. On epäselvää, miten paljon ruokavaliolla voidaan vaikuttaa taudin oireisiin. Kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin on kaksinkertainen muihin ihmisiin nähden: yksi tekijä on krooninen tulehdus, eli tulehdustekijät vaurioittavat valtimon sisäpintaa, lisäksi tapahtuu veren rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä, insuliiniresistenssiä, hapetusstressiä ja kohonnutta verenpainetta.

Koska riski sydän-verisuonitauteihin on koholla, tulee sydänystävälliseen ruokavalioon panostaa. Tämä tarkoittaa ruokavaliota, joka pitää veren rasva-arvot ja verenpaineen normaaleissa rajoissa.

Yli puolet nivelreumaan liittyvistä ennenaikaisista kuolemista on ainakin ennen aiheutunut sydän- ja verisuonitaudeista, joten tämä kohta kannattaa ottaa tosissaan. Jos potilas sairastaa diabetesta, on insuliiniresistenssin kasvun hillitseminen erityisen tärkeää. Kortisonin käyttö heikentää luustoa joten riittävästä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista tulee huolehtia - nivelreumaan liittyy suurentunut luunmurtumariski. Ehkä tärkeintä ravitsemushoitoa nivelreumassa onkin keskittyä minimoimaan lisäsairauksien ilmaantuminen.

Myös liikunta on oleellinen osa nivelreuman hoitoa. Yleiset terveysliikuntaohjeet, eli ainakin 2,5 tuntia aerobista liikuntaa viikottain sekä vähintään kahdesti viikossa lihasvoimaharjoittelua, sopii myös reumaatikolle. Aerobinen kestävyysliikunta ja lihasvoimaharjoittelu lisäävät nivelreumapotilaiden kestävyyskuntoa ja lihasvoimaa ilman haitallisia vaikutuksia sairauden aktiivisuuteen, kipuun tai röntgenologisiin nivelvaurioihin. Liikuntaharjoittelu ilmeisesti myös vähentää nivelreumaan liittyvää suurentunutta sydän-verisuonitautien riskiä.

Painonhallinta on reumassa kaksiteräinen miekka. Toisaalta ylipaino lisää insuliiniresistenssiä ja riskiä sydän-verisuonitauteihin sekä heikentää liikkumista jos painoa on runsaasti. Yksi suurimpia polven nivelrikon aiheuttajia on ylipaino, ja vaikutusta on myös lonkkaan. Ylipaino voi kiihdyttää reuman vahingoittamien nivelten huononemista entisestään.

Toisaalta pitkään jatkuva tulehdus lisää lihaskataboliaa. Myös raju laihduttaminen ja lihasmassan menetykset eivät ole toivottavia varsinkaan vanhemmilla ihmisillä, ja menetykset voivat myös kiihdyttää insuliiniresistenssiä. Tulehdus lisää energian, proteiinien, vitamiinien ja kivennäisaineiden tarvetta joten liian pienellä syömisellä ei kannata mennä.

Ferritiini mittaa elimistön rautavarastoja mutta nivelreuman tulehdus voi nostaa elimistön ferriiniarvoja (S-Ferrit). Reumaatikko voikin kärsiä raudanpuutoksesta ilman että se näkyy ferritiiniarvoissa. Hemoglobiini taas on yksinään käytettynä heikko elimistön rautastatuksen mittari.

Reuma voi aiheuttaa myös seuraavia syömiseen vaikuttavia haasteita:

• Ruokahaluttomuus
• Tulehdus leukanivelissä ja siten ongelmia syömisessä: nivelten liikkuvuus heikkenee, pilkkominen vaikeaa, jolloin voidaan tarvita apuvälineitä ja helposti paloiteltavaa ruokaa
• Vähentynyt syljen eritys
• Väsymys

Olisiko erilaisista ruokavalioista apua?

Ruokavalion vaikutus reuman oireisiin on epävarma, mutta jokainen voi itse kokeilla jos tietyillä elintarvikkeilla olisi vaikutusta vointiin. Esimerkiksi jotkut kokevat hyötyvänsä valkoisen viljan ja sokerin vähentämisestä. Muutamalla prosentilla reumaa sairastavista voi olla allergiaa tiettyjä ruoka-aineita kohtaan. 

Kasvisruokavalio voi vähentää kipuja mutta oireet palaavat sekaruokavalioon palaamisen jälkeen, ja kasvisruokavalio tuskin vaikuttaa tulehduksen aktiivisuuteen. Paras ratkaisu lienee kasvispainotteinen ruokavalio, jossa kalaa syödään 2-3 x/vko ja lihaa maltilla. Moni reumaatikko kertoo oireiden pahenevan pihvin syömisen jälkeen.

Välimeren ruokavalio on tutkitusti hyödyllinen: se sisältää runsaasti kalaa, täysjyväviljatuotteita, kasviksia, palkokasveja ja pähkinöitä/siemeniä. Neitsytoliiviöljyä nautitaan runsaasti, lihaa ja lihatuotteita vähän. Välimeren ruokavalio on muutenkin terveellinen esimerkiksi sydämelle joten mikset kokeilisi?

Paastolla on anti-inflammatorinen eli tulehdusta ehkäisevä vaikutus: paaston lopettamisen jälkeen tulehduksen aktiivisuus kuitenkin palautuu ennalleen. Koska paasto aiheuttaa kataboliaa, sitä ei suositella hoidoksi: reuman kanssa ei haluta joutua kierteeseen jossa aina välillä menetetään lihasmassaa – jokaisesta kilosta halutaan pitää kiinni.

Antioksidantit ehkäisevät hapettumista kehossa. C-vitamiini on vesi-, E-vitamiini rasvaliukoinen antioksidantti. Antioksidantit voivat vähentää tulehdusta, lisäksi reumassa voi esiintyä niiden puutosta. Ylen määrin nauttiminen ei kuitenkaan tuo hyötyjä, sen sijaan riittävän saannin varmistaminen tuo. Joka tapauksessa tavallinen ruoka esim. hedelmät on parempi vaihtoehto kuin pilleri.

Millainen ruokavaliokokonaisuus sopisi nivelreuman hoitoon?

Seuraavassa tiivistelmä asioista, joihin sinun kannattaa panostaa jos sairastat nivelreumaa:

• Pehmeät rasvat, kovan rasvan vähentäminen
• Kasvikset, hedelmät ja marjat
• Täysvilja (jos esim. ruis ei sovi, kokeillaan kauraa ja kvinoaa)
• Kuitu ylipäätään, sillä se vaikuttaa positiivisesti suoliston bakteereihin
• Riittävä kalsiumin (1000 mg, kortisonihoidon yhteydessä 1500 mg/vrk) ja D-vitamiinin saanti
• Vähärasvaisia nestemäisiä maitotuotteita 6-8 dl ja vähärasvaista juustoa 2-3 siivua/vrk
• Katabolian ja kortisonin takia proteiinia ja energiaa tulee syödä ei liikaa vaan riittävästi
• Kalan omega-3:t tärkeitä: kalan öljy voi vaikuttaa esimerkiksi rasva- ja sokeriaineenvaihduntaan joten kannattaa syödä kalaa 2-3 kertaa viikossa (vähentää myös lihan määrää). Kalaöljylisä on kyseenalainen, sillä se voi nostaa verensokeria 
• Lihaa enintään 500 g viikossa