4.12.2018

Riittääkö jos voimistelija syö 1 200 kcal?



Mediassa on ollut paljon esillä että jotkut voimistelijat ovat noudattaneet ruokavaliota jossa he syövät 1 200 kcal päivässä. Minulla ei ole kokemusta voimistelijoiden kanssa työskentelemisestä mutta koska työskentelen aika paljon vastaavanlaisten haasteiden kanssa, haluan kirjoittaa asiasta oman näkemykseni.

Vastaanotollani käy säännöllisesti nuoria naisia jotka treenaavat kovaa ja paljon sekä samalla syövät liian vähän. Oman kokemukseni mukaan liian vähäinen syöminen on krooninen vaiva kuntoliikuntaa ja kilpaurheilua harrastavilla suomalaisilla, ei toki kaikilla. Urheilijalle (ja käytän tässä sanaa urheilija myös kovaa mutta kuntoilumielessä treenaavista) kaikkein tärkein kaikkein tärkein asia ruokavaliossa on riittävä energiansaanti ja toiseksi tärkein polttoaine eli hiilihydraatit. Yhtä tärkeää on saada riittävästi proteiinia ja rasvaa sekä vitamiineja, kivennäisaineita, kuitua ja vettä. Energia on valuuttaa jolla ostetaan optimaalinen suorituskyky urheilussa: mitä enemmän energiaa pystyt koneeseen laittamaan, sen paremmin palaudut ja sen paremmin kroppasi toimii.

Kuten sanoin, minulla ei ole kokemusta voimistelijoiden kanssa työskentelystä joten en voi neuvoa heitä syömään jonkun tietyn määrän mukaan. Tiedostan että urheilu ei ole aina sama asia kuin terveelliset elintavat ja joissain lajeissa voi olla että jos haluaa optimaalisia tuloksia, pitää karsia terveydestä. Ehkä voimistelussa on juuri näin: kun halutaan pudottaa paino riittävän alas, on vaan pakko vähentää syömisiä. Itselleni terveys on tärkeä arvo mutta ymmärrän jos jollain on tärkeämpiä arvoja kuten kisoissa pärjääminen.

En siis voi neuvoa voimistelijaa syömään enemmän koska en ole alan asiantuntija. Voin kuitenkin katsoa asiaa omasta näkökulmastani, ja niitä on kaksi.

Ensimmäinen näkökulma on säästöliekki. Mitä vähemmän syöt, sitä enemmän aineenvaihduntasi hidastuu. Olen tavannut liikunnallisia ihmisiä joiden paino ei enää putoa vaikka he söisivät alle 1 000 kcal/vrk. Tässä joutuu helposti kierteeseen jossa joutuu aina vaan vähentämään syömisiä jos halutaan painoa alemmas. Tämä voi olla aika synkkä tie kun loppujen lopuksi saa syödä iltapalaksi ainoastaan pari viinirypälettä. En tiedä voiko tällaisilla määrillä taistella missään lajissa mitalisijoista olympialaisissa mutta suorituskyky ei voi olla maksimaalinen.

Toinen näkökulma on terveys. Hoidan jatkuvasti ihmisiä jotka syövät niin vähän että naisilla kuukautiset jäävät pois ja luusto uhkaa heiketä. Tähän niin sanottuun naisurheilijan oireyhtymään liittyy paljon muutakin ikävää kuten raudan- ja muiden ravintoaineiden puutoksia, vatsavaivoja, masennusta ja mielialavaihteluja, palautusongelmia ja ylirasitustilaa, heikentynyttä puolustuskykyä ja kasvanutta sydän- ja verisuonitautien riskiä - sekä lihomisen riskiä tulevaisuudessa. 55-kiloinen, päivittäin aktiivinen nainen voi helposti tarvita 2 500 kaloria. Jos leikitään 1 200:lla, niin siinä on ihan selviä potentiaalisia haittoja terveyteen. Varsinkin jos kasvuiässä syödään liian vähän, luusto jää kasvamatta täyteen potentiaaliinsa.

Mitä alemmaksi kaloreissa menet sen syvemmälle rajoittamiseen ja nälkään menet. Samalla lisäät riskiä terveyshaitoille. Eikä suorituskyky voi silloin olla paras mahdollinen. Olisi mielenkiintoista keskustella asiasta voimistelijoiden kanssa työskentelevän kollegani kanssa. Jos kuitenkin vastaanotolleni tulee voimistelija joka syö 1 200 kcal/vrk, kerron hänelle selkeästi että kroppa tarvitsisi enemmän - ainakin terveyden näkökulmasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti