Nostavatko maitotuotteet kolesterolia?

Aika hyvä muistisääntö kolesterolin alentamiseksi on vaihtaa rasvaiset maitotuotteet vähärasvaisiin ja rasvattomiin. Maito nimittäin sisältää kovaa rasvaa, joka nostaa kolesterolia.

Onneksi maitotuotteita ei tarvitse kokonaan jättää pois: nykyään on tarjolla paljon hyviä vaihtoehtoja kolesterolia alentavaan ruokavalioon. Markkinoille on tullut tosi hyviä uutuuksia joiden avulla ruokavaliota pystyy laajentamaan eikä suosikeista tarvitse luopua vaikka kolesteroli olisi korkealla. Tein yhteenvedon erilaisista kolesteroliystävällisistä maitotuotteista:

Kaikki maitotuotteet eivät sisällä kovaa rasvaa.

Uusia tuotteita ovat Rainbow 150G Kreikkalainen Jogurtti 0% ja Salakis rasvaton turkkilainen jogurtti. Perus turkkilainen ja kreikkalainen jogurtti sisältävät paljon kovaa rasvaa joten niiden korvaaminen rasvattomalla laskee kovaa rasvaa selvästi. Itse pidän molemmista joten niillä ruokavalion saa pidettyä monipuolisena eikä tarvitse syödä pelkkää rahkaa.

Myös skyreistä ja maitorahkoista löytyy rasvattomat sokeroimattomat versiot.

Mitä rasvan laatuun tulee niin omassa luokassaan on Alpro GREEK STYLE NO SUGARS soijarahka - eihän tämä mikään maitotuote edes ole mutta samaan kategoriaan silti menee muiden kanssa. Alprossa ei ole sokeria - rasvaa on mutta sen laatu on erittäin hyvä. Paras kikka laskea kolesterolia onkin vaihtaa perus turkkilainen jogurtti Alproon.

Otin vertailuun mukaan Valion kaurajogurtin kahdesta syystä: rasvan laatu on erinomainen mutta sokeria siinä on turkasen paljon. Parempi vaihtoehto se on kuin Danio vanilja, jossa on paljon sekä kovaa rasvaa että sokeria (tuplavahinko).

Summa summarum - kolesterolia alentava maitotuote

Parhaiten maitotuote alentaa kolesterolia kun sen nauttii joko rasvattomana tai maidottomana eli soijajogurttina, jossa rasvan laatu hyvä. Mukaan heitetään pähkinöitä tai siemeniä sekä marjoja tai hedelmiä. Sokeroimaton rasvaton turkkilainen jogurtti jossa on mukana mustikoita ja cashew- tai pekaanipähkinöitä on aamupala jolla itse päivän usein aloitan. Kolesteroli alenee parhaiten kun vähentää kovaa rasvaa ja ottaa tilalle maistuvista lähteistä hyvää rasvaa.

Monessa maitotuotteessa on paljon kovaa rasvaa.

Onko punainen liha kolesterolin kannalta aina huono vaihtoehto?

Punainen liha nostaa kolesterolia.

Aika hyvä muistisääntö kolesterolia alentavaan ruokavalioon on vähentää punaista lihaa sekä rasvapitoisia maitotuotteita ja lisätä niiden tilalle kanaa, kalaa sekä vegeproteiineja kuten tofua ja palkokasveja.

Tällaisella paletilla kolesteroli voi laskea ja paljonkin. Vaikka punaisen lihan vähentämisellä kolesteroli laskeekin, haluan tarkastella eri lihoja lähemmin ja miettiä millaisia eroja niissä on. Käykin nimittäin ilmi ettei kaikki punainen liha ole yhtä haitallista kolesterolin kannalta...

Jos haluat alentaa kolesterolia, valikoi eri punaisen lihan lähteitä

Kasasin erilaisia punaisia lihoja taulukkoon:

Punainen liha sisältää yleensä paljon kovaa rasvaa.

Avataan taulukkoa. Taulukko näyttää että jauheliha, niin possu kuin nautakin, sisältää suhteessa paljon kovaa rasvaa. Kovaa rasvaa on vähintään 1/3 kokonaisrasvasta.

Porossa on vain vähän rasvaa mutta laatu ei ole hyvä.

Toinen riista, hirvi, sisältää niukasti rasvaa mutta laatu on hyvä: kovaa rasvaa vain 23 % kok rasvasta.

Kanassa rasvan laatu on parempi kuin naudassa ja possussa muttei mikään erinomainen - 30 % rasvasta kovaa. Kana ei lukeudu punaiseen lihaan kuten ei myöskään lohi, mutta otin ne mukaan vertailuun koska punaista lihaa on hyvä verrata niihin. Lohi on erittäin jees: kovaa rasvaa vain 19 % kok rasvasta. Pehmeää hyvää rasvaa tulee runsaasti.

HK on tehnyt hyvää duunia rypsi- ja viljaporsaiden kanssa. Niissä kovan rasvan osuus saadaan parhaimmillaan jopa selvästi alle 1/3 kokonaisrasvasta. Toki se ei ole pelkkää possua kun mukana on rypsiöljyä mutta tuollaisen kun kaataa pannulle perus naudan sijasta, kolesteroli laskee. Vielä kun mukaan heittää kaurakermaa niin siinä tosi hyvä yhdistelmä. Gyrospossu + rypsiöljy + kaurakerma -> kolesteroli laskee.

Sama vielä kuviona:

Viljaporsas on hyvä valinta.

Summa summarum

Punaisen lihan haittavaikutukset eivät perustu ainoastaan kovaan rasvaan vaan myös siihen että runsas määrä lisää suolistosyöpien riskiä. Noin puoli kiloa viikossa on ok. Oli määrä sitten mikä oli, niin kokonaisuuden kannalta olisi hyväksi jos mahdollisimman suuri osa tuosta olisi joko riistaa eli hirvi tai poro tai sitten vilja- tai rypsiporsas.

Entä punainen liha ja paleo?

Paleoruokavalio pyrkii matkimaan kivikautisen eli paleoliittisen ajan ruokavaliota. Paleoon sisältyy suht runsaat määrät lihaa. Liha saatetaan syömään täysirasvaisena jolloin siinä voi olla 17 % rasvaa. Jos tarkkoja ollaan, paleoruokavaliossa pitäisi syödä ainoastaan riistalihaa koska se on lähimpänä sitä lihaa jota paleoliittisella ajalla oli tarjolla. Tämän päivän nauta ja possu ei ole edes luomuna lähelläkään sitä riistalihaa jota ihminen söi yli 12 000 vuotta sitten. Oikea paleoliittinen ruokavalio ei siis sisällä lainkaan runsasrasvaista lihaa - ellei lohta ja muita runsaasti rasvaa sisältäviä villejä kaloja lasketa. Sitä paitsi tämän päivän nauta ja possu ovat "viljeltyjä", poislukien villisika.

Mikä on paras raudanlähde?

Liian vähäinen rauta ruokavaliossa voi
laskea ferritiiniä ja hemoglobiinia.

Lihassa on rautaa, eikö vain? Moni varmasti tietää että punainen liha sisältää hyvin rautaa. Punainen liha ei kuitenkaan sisällä ainoastaan määrällisesti hyvin rautaa vaan se myös imeytyy hyvin. Liha ja oikeastaan kaikki eläinperäinen onkin tuplasyystä hyvä raudan lähde: siinä on määrällisesti paljon laadultaan hyvää rautaa.

Oikeastaan moni kasviperäinen tuote sisältää enemmän rautaa kuin liha. Kasviperäisissä ruoissa kuten kaurapuuro, pähkinät ja palkokasvit on vaan se ongelma että rauta ei automaattisesti imeydy hyvin. Kasviperäinen rauta tarvitsee imeytyäkseen C-vitamiinia, joka vähentää fytaattien vaikutusta. Jos siis syöt kaurapuuroa, ota kaveriksi kiivi mutta älä juo teetä äläkä kahvia jos haluat puuron raudan imeytyvän.

Haluan silti sanoa että raudan imeytymistä ei tarvitse AINA maksimoida. Tärkeintä on syödä monipuolista ruokaa riittävästi ja säännöllisesti. Sitten jos on aihetta olettaa että on riskiä raudanpuutteelle tai puute on jo todettu, raudan imeytymistä tulee tehostaa. Kahvi ja tee tekevät hyvää terveydelle ja päälle, ei niitä tarvitse raudan takia jättää automaattisesti pois.

Mutta mennään aiheeseen eli siihen, mikä on paras raudanlähde. En ota tähän vertailuun mukaan kasviperäisiä lähteitä ihan siitä syystä että ne eivät itsessään ole hyviä raudanlähteitä koska ne tarvitsevat C-vitamiinia. Mutta kaikki eläinperäinen imeytyy hyvin koska meidän kehomme pystyy käyttämään ne hyväksi. Maksan jätin pois koska se sisältää niin paljon A-vitamiinia ettei se sovi päivittäiseen käyttöön.

Veri on kunkku, riistaliha peittoaa perusnaudan

Veri on paras raudanlähde. Raudan määrä mg:ssa.

Haluan nostaa esille sen että läheskään kaikki liha ei sisällä runsaasti rautaa. Eri lihat ovat hyvin eriarvoisia mitä tulee raudan imeytymiseen. Riista, erityisesti metsälintu ja poro, sisältävät erityisen hyvin rautaa. Sika ja kana ovat melko heikkoja lähteitä. Katkarapu ja maksamakkara ovat hyviä myös. Hyvä osa raudanpuutteen hoitoa on syödä verilettuja pari kertaa viikossa.

Parhaan kombon saa kasaamalla monipuolisen aterian: 150 g poroa, pari desiä tummaa pastaa sekä parsa- ja kukkakaalia antaa hyvän määrän rautaa ja sitten vielä kasvisten sisältämä C-vitamiini auttaa pastan rautaa imeytymään.

Jos haluat tietää enemmän raudansaannista vegaanilla, kurkkaa kirjoitukseni vegaaniurheilijan ruokavaliosta. Käyn siinä läpi hyviä vegeraudanlähteitä. Riittävään raudansaantiin ei tarvita lihaa.

Miksi aina kaura vs ruis, muttei koskaan ohra?

Tutustuin ohraan noin vuosi sitten kun testasin aamupalaksi ohrapuuroa. Jäin koukkuun, sillä ohrapuurossa maitoon tehtynä on kiva maku. Ravitsemusterapeuttina tietysti kiinnostuin ohrasta tarkemmin - miten ohrapuuron ravintosisältö vertautuu kaurapuuroon? Lähdin selvittelemään asiaa ja selvisi kiinnostavia juttuja. Avataan, mitä löysin.

Ohra on ravintosisällöltään tuhtia tavaraa

Ohrassa on mm. rautaa.

Tsekkaa ylläoleva taulukko. Siihen on kasattu erilaisia viljatuotteita ja vastaavia. Ohrassa on rautaa, sinkkiä ja magnesiumia vähemmän kuin kaurassa ja rukiissa mutta ei itseasiassa aina niin kovin paljon vähemmän. Kaurassa noita ravintoaineita on selvästi näistä kolmesta eniten joten tässä mielessä kaura on kunkku. Rukiissa kuidun ja kaliumin määrä on korkeimmat tästä kolmikosta.

Kaurassa on rautaa ja magnesiumia.

Mutta se missä ohra voittaa sekä kauran että rukiin, on monelle aika yllätys ja se on...

Ohra on erinomainen - paras - liukenevan kuidun lähde

Kun vertaillaan kauraa ja ruista, kauran paremmuutta perustellaan usein sen sisältämällä beetaglukaanilla. Beetaglukaani on liukeneva kuitu joka laskee veren LDL-kolesterolia, jopa 10 %, eli sen merkitys sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä on tärkeä. Yleensä kauraa hehkutetaan parhaana beetaglukaanin lähteenä mutta tämä ei itseasiassa pidä paikkaansa. Ohra on - jopa selvästi - kauraa parempi beetaglukaanin lähde.

Ohra sisältää eniten beetaglukaania.

Ylläolevassa taulukossa on vain ohra- ja kaurahiutaleet - todellisuudessa beetaglukaania on muissakin tuotteissa kuin vain hiutaleissa. Esim. ohrasuurimo sisältää hyvät määrät beetaglukaania.

Yksittäisten viljojen hehkuttamisesta synteesiin eli monipuoliseen syömiseen?

Kaikkein paras ruokavalio on monipuolinen ruokavalio. Tämä pätee myös monipuolisuuteen viljatuotteissa. Sen sijaan että miettii onko kaura tai ruis parempi, söisikö niitä molempia ja ottaisi mukaan muutkin viljat? Itse ottaisin ja otankin mukaan ohran. Sitten on liuta muita gluteenittomia viljoja kuten kvinoa, joka sisältää erittäin hyvin ravintoaineita ja kauran tapaan sopii herkkävatsaiselle. Enkä näkisi vehnääkään huonona kunhan nauttii sen täysjyväisenä - tsekkaa taulukosta miten hyvin siinä on mm. rautaa. Aika hyvä setti voisi olla:

• Aamupalalla kaurapuuroa
• Lounaalla ohrasuurimoita
• Päivällisellä tummaa pastaa
• Iltapalalla ruisleipää

Millainen on monipuolinen aamupala?

Tykkään tarkastella jokaista ruokailukertaa monipuolisuuden ja riittävyyden näkökulmasta: onko se riittävän monipuolinen ja onko se riittävä, eli antaako se potkua päivään? Hyvässä aamupalassa toteutuu monipuolisuus siten että siitä saa riittävästi:

• Tuoretta
• Hiilaria
• Kuitua
• Proteiinia

Usein tarvitaan myös rasvaa.

Näillä komponenteilla voi rakentaa omien mieltymysten mukaisesti vaikka minkälaisen aamupalan vaan. Tässä yksi esimerkki:

Ohrapuuro on hyvä pohja monipuoliselle aamupalalle.

Tuoretta tulee mustikoista, hiilaria ohrasta ja mustikoista, kuitua ohrasta ja mustikoista sekä proteiinia raejuustosta ja maapähkinävoista.

Aamupalaa voi tarkastella myös sen mukaan että miten se antaa ravintoaineita:

Kun ohrapuuroa ehostaa, siitä saa ravintorikkaan startin päivään.

Kuitua tulee ihan mukavasti, 1/3 pvän tarpeesta. Tosiasiassa puurossa oli mukana voimakaurajauhetta eli kuitua tuli vieläkin enemmän - siinä muuten erinomainen tapa lisätä kuitua eli lesettä tai voimakauraa puuroon tai rahkan kaveriksi. Kalsiumia, sinkkiä ja rautaa tulee kivasti myös. Toki rauta imeytyy heikosti tästä koska mukana ei ole juuri C-vitamiinia ja aamupala huuhdeltiin alas mukilla kahvia. Mutta eipä niiden ravintoaineiden joka kerta niin täydellisesti tarvitsekaan imeytyä.

Tuossa siis yksi tapa kasata startti pvälle. Miten sinä kasaat omasi?

Öljyjen omega-3- ja 6-rasvahappopitoisuuksissa on eroa

 

Oliiviöljy on terveellistä.

Melkein kaikki öljyt ovat terveellisiä. Niiden terveellisyys perustuu niiden rasvan laatuun: öljyissä on yleensä aina enimmäkseen pehmeää, hyvää rasvaa. Pehmeä rasva on hyvää siksi että se auttaa laskemaan veren kolesterolia. Korkean kolesterolin Käypä hoito-suosituksessa on selkeä kanta siihen että kun kolesterolit on koholla, kovaa rasvaa kannattaa korvata pehmeällä.

Iso kuva on että pääosin kaikki öljyt ovat kotiin päin. Öljyissä on silti eroja ja haluaisin hieman tarkastella tätä lähemmin. Tässä taulukko, johon olen kasannut 7 erilaista rasvan lähdettä:

Camelinaöljy ja pellavaöljy sisältäviä hyviä rasvoja.

Veren kolesterolin kannalta erityisen edullista on syödä monityydyttymättömiä rasvahappoja. Vaikka kaikissa vertailun rasvoissa on paljon hyvää rasvaa, monityydyttymättömien rasvahappojen eli pufa:n määrä vaihtelee. Erityisen paljon pufa:a on camelinaöljyssä - kesällä olikin uutinen jossa camelina laskee kolesterolia erityisen tehokkaasti. Vaikutus ei ole ihme kun katsoo rasvakoostumusta. Myös pellavaöljy on kova eikä rypsiöljykään kauas taakse jää. Otin listalle mukaan pufa-pommi saksanpähkinän koska se on niin terveellinen pähkinä.

Pufa:n alaluokka on omega-3- ja 6-rasvahapot. Molempia tarvitaan kun halutaan laskea kolesterolia. Usein juuri omegakolmosista on puutetta. Omegakolmosten paikkailussa camelina ja pellava ovat erityisen hyviä koska niistä saa niin tehokkaasti omegaa - toki myös kutosta. Tässä muutamia annosesimerkkejä mitä 1 rkl öljyä sisältää:

• Camelina sisältää 8 g pufa:a josta 5,6 g omega-3
• Pellava sis reilu 9 g pufa:a josta 7,4 g omega-3
• Rypsikin on hyvä mutta ei ihan yhtä tehokas: ruokalusikallisesta saa 1,5 g omega-3
• Saksanpähkinä on haka: kourallinen sisältää pari grammaa omegakolmosia

Esitetään sama kuvina:

Pellavaöljyssä on eniten omega-3-rasvahappoja.

Kuva tiivistettynä: jos haluat laskea kolesterolia tehokkaasti, panosta rasvoihin joissa mahdollisimman moni pylväs on korkealla. Kahdessa ensimmäisessä vasemmalla on sellainen kiinnostava juttu että harmaa pylväs (omega-6) on selvästi oranssia (omega-3) matalemmalla.

Rypsiöljyä on joskus tutkittu ja vertailtu voihin. Tässä ero:

Rypsiöljy laskee kolesterolia verrattuna voihin.

Eli kun voita korvataan rypsillä, LDL laskee ja sen hapettuminen vähenee.

Rasvakombinaatio paras yhdistelmä?

Korkean kolesterolin hoito on mielekästä työtä siitä syystä että se on niin selkeää, suoraviivaista ja siitä tulee selkeä palaute. Kun kolesteroli on koholla ja rasvan laatua muutetaan, veren kolesteroli tulee alas. Yleensä simppeleillä muutoksilla saadaan jo merkittäviä muutoksia, mutta välillä tarvitaan suurempia muutoksia. Toimiva kuvio on ottaa rasvat monipuolisesti eri lähteistä. Pufaa sekä omegoita saa mukavan paletin esim. syömällä aamupalaksi ohrapuuroa, johon laittaa raejuustoa, mustikoita, sokeroimatonta mehukeittoa ja maapähkinävoita. Siihen vielä kaveriksi kourallinen saksanpähkinöitä niin meillä on hyvä yhdistelmä. Jos haluaa todella saada kolesterolin laskemaan, nappaa vielä ruokalusikallisen camelinaa tai pellavaöljyä. Kaloreitahan tuossa on aika paljon mutta tarvittaessa voi ottaa pienemmät määrät. On monta hyvää tapaa lisätä hyviä rasvoja ja tuossa on vain yksi.

Pähkinät ja välttämättömät rasvahapot

 

Kaikki pähkinät ovat terveellisiä mutta pähkinöissä on vaihtelua miten hyvin niissä on välttämättömiä rasvahappoja ja omegakolmosia. Erityisen hyvä näiden rasvojen pommi on saksanpähkinä: siinä on runsaasti sekä omega-3- että 6-rasvahappoja:

Eri pähkinöiden rasvasisältöjä per 100 g.

Saksanpähkinä on kunkku sekä omega-3- että 6-rasvahapoissa.

Pähkinöitä kannattaa syödä mutta niissä kannattaa muistaa monipuolisuus. Erityisesti saksanpähkinän rasvahappokoostumus on sellainen joka laskee tehokkaasti LDL-kolesterolia. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on että pähkinöitä syö.

Miksi laihdutuskuurit voivat joskus lihottaa?

Mikä on ikävämpää kuin olla tahtomattaan ylipainoinen? Olla ylipainoinen, laihtua 10 kg ja sitten huomata että paino nouseekin taas -> tulee helposti epäonnistunut fiilis, mikä on epämotivoivaa, luovutaan laihduttamisesta, paino nousee. Sitten kun ollaan lihottu useampi kilo ja varsinkin kun ollaan vanhassa painossa, pettymyksen ja epäonnistumisen tunne voi olla niin kova että pannaan läskiksi, "en kykene laihduttamaan".

Laihduttaminen voi olla niin karu kokemus että se vie innon kaikkeen järkevään elintavan noudattamiseen.

Jos kroppaa näännyttää liian vähällä syömisellä, kroppa on kuin tiukalle vedetty kuminauha -> vastareaktio tulee olemaan kova ja syöminen otetaan takaisin korkojen kera. Vähän niin kuin jos et saa pitkään aikaan nukuttua kunnolla, sitten kun taas saat niin sitten nautit siitä; jos lapsena ei ollut rahaa niin jos aikuisena rikastuu, rahankäyttö menee helposti yli.

Nopeissa muutoksissa on myös se haaste että jos ylipainoinen ottaa fitnessruokavalion, paino voi kyllä laskea mutta pää on edelleen sama, ei ole tapahtunut muutoksia siellä. Ideana olisi ottaa pari muutosta kerrallaan ja totutella elämään ja arkeen niiden kanssa, kuulostella, katsoa miltä tuntuu; onko tämä minun juttu?

Kuten kaikkiin muihinkin vastoinkäymisiin: painonnousuun kannattaa suhtautua oppituntina. Lihominen aiheuttaa sinussa tiettyjä tunteita - se ei määrittele sinua ihmisenä, laihduttajana eikä tee sinusta epäonnistujaa. Kaikki mokaavat elämässä välillä, myös ravitsemusterapeutit.

Miten päästään takaisin oikeille raiteille?

Kun tehdään asiat järkevästi. Se, että miten paljon painoa putoaa, ei aina ole täysin henkilön omassa vallassa: se, minkälaisia valintoja arjessa tekee, on omassa vallassa. Voisiko keskittyä mieluummin siihen että tekee hyviä juttuja joka päivä ja luottaa että se riittää mihin riittää? Hyvä aamupala, riittävä lounas, selkeä välipala 2-3 h lounaasta esim hedelmä + pähkinät, kasvispainotteinen päivällinen, riittävä arkiliikunta, kunnon yöunet ja pari kertaa viikossa puntille.

Prosessoitu ruoka ei ole epäterveellistä

Prosessoitu ruoka ei ole epäterveellistä.

Yksi ravitsemuskeskustelun perusteemoja on että prosessoitua ruokaa ei kannata syödä. Tämä väite ei pidä paikkaansa. Itseasiassa melkein kaikki syömämme ruoka on prosessoitua. Jos ruokaa ei ole prosessoitu ennen sen ostamista, se yleensä prosessoidaan ennen syömistä. Pastan syöminen vaatii keittämisen, mikä on prosessointia. Valkosipuli yleensä paistetaan pannulla tai uunissa, mitkä nekin ovat prosessointia. Vihannesten leikkaaminen ja kalan filerointi ovat prosessointia.

Kylmäpuristettu neitsytoliiviöljy on hyvä esimerkki ruoasta joko on terveellistä, prosessoitua ruokaa, ja jonka jo pelkkä nimi paljastaa sen olevan prosessoitu. Oliiviöljy saadaan oliivipuista puristamalla oliivit: kylmäpuristetussa puristus tehdään ilman lämpöä, mutta prosessointia se on silti.

Kaurapuurokin on terveellistä mutta kaurahiutaleet valmistetaan kaurasta ja prosessiin kuuluu mm. litistäminen. Kaurapuuro valmistetaan keittämällä tai mikrossa, eli prosessoidaan.

Tämä voi tuntua hiustenhalkomiselta mutta haluan tuoda tämän esille koska ihmisillä on asiasta niin jyrkkiä, vääristyneitä näkemyksiä. Vedän säännöllisesti koulutuksia tuleville personal trainereille ja kestoaiheena kurssilaisten esittämien kysymysten joukossa on prosessoitu ruoka: onko se kauhean epäterveellistä?

Ravitsemuskeskustelussa on usein mukana kaikennäköistä tekijää jotka ovat mukana ilman koulutuksen antamaa perusymmärrystä terveellisestä ravitsemuksesta. Sitten heitellään erilaisia ”faktoja” jotka eivät ole niinkään faktoja vaan enemmän mielipiteitä. Kun netissä viljellään ”faktaa” esim. prosessoinnista, ihmiset alkavat pitämään sitä totena. Näissä keskusteluissa myös käytetään vääriä termejä epätarkasti ja sitten tulee sekava kuva että mistä puhutaan.

Prosessointi voi tietysti olla myös huono asia - samalla tavalla kun mikä tahansa voi olla huono asia jos sen vie liian pitkälle. Hyvä esimerkki prosessoinnin haitallisuudesta on fruktoosi. Hedelmien fruktoosi on terveellistä koska mukana tulevat vitamiinit ja kuitu. Sen sijaan pitkälle prosessoitu fruktoosi-maissisiirappi on epäterveellistä. Tutkimukset sanovat että hedelmien fruktoosia ei voida yhdistää sairauksiin mutta pitkälle prosessoidun fruktoosin voidaan.

Toinen hyvä esimerkki prosessoinnin haitallisuudesta on liha. Prosessoitu punainen liha on terveydelle haitallista. Kannattaa pitää punaisen lihan määrä kohtuudessa (500 g/vko?) ja prosessoidun osuus siitä mahdollisimman pienenä.

Myöskään valmisruoat eivät automaattisesti ole huono valinta vaan heikkoa niissä on korkea suolan ja kovan rasvan määrä sekä vähäinen kuitu.

Urheilijan lautasmalli kannattaa kasata tarpeen mukaan

Lautasmallissa puolet lautasesta täyttyy kasviksista.

Lautasmalli on erinomainen työkalu oman aterian kasaamiseen. Lautasmalleja on useampia erilaisia. Perus versiossa lautasesta puolet täytetään vihanneksilla, 1/4 proteiinilla ja 1/4 hiilihydraateilla. Kasviksia kannattaa syödä runsaasti koska ne sisältävät ravintoaineita ja kuitua mutta vain vähän energiaa. Lautasmalli auttaa vähentämään ruoan energiatiheyttä.

Kasvisten syöminen voi silti mennä yli. Urheilijalle perus lautasmalli on liian kevyt: siitä tulee liian vähän energiaa. Urheilijan kannattaa vähentää kasviksia ja lisätä erityisesti hiilaria. Myös ei-urheilija voi mennä liian pitkälle jos lautaselle ei tule muuta kuin vihanneksia. Jos kulutus on matala, salaatti proteiinilla voi olla ok, mutta helposti kuitenkin liian kevyt.

Skaalaa lautasmalli tarpeesi mukaan.

Toinen ääripää on jättää vihannekset lautaselta kokonaan pois. Tämä ei ole kauhean terveellistä. Urheilijakin tarvitsee vihanneksia, ei-urheilijasta puhumattakaan. Jos et ole urheilija ja jätät kaikki vihannekset pois, saat helposti liikaa kaloreita.

Hedelmät sisältävät kaikkea hyvää joten suosittelen seuraavaa: jos et ole urheilija, syö perus lautasmallin mukaan ja ota hedelmä jälkiruoaksi tai välipalaksi. Jos olet urheilija, syö urheilijan lautasmallin mukaan: lautasesta 1/3 sekä vihanneksia, proteiinia että hiilaria. Mutta koska kaikki tuoreet sisältävät tärkeitä ravintoaineita kuten folaatti ja antioksidantit, ota mukaan hedelmiä tai valmista tuoreista hedelmistä mehu. Urheilijan kannattaa siis korvata vihanneksia hedelmillä, sillä hedelmät ovat yhtä terveellisiä mutta sisältävät enemmän energiaa.

Jos energiantarve on tosi kova, voit vähentää kasvisten määrää entisestään siten että niitä on lautasesta enää 25 %. Lisää hiilarit puoleen lautasesta. Purista tähän kylkeen hedelmiä mehuksi tai tee smoothie. Pidä siis tuoreet vakiona tai jopa kasvata määrää, mutta korvaa vihanneksia hedelmillä. Myös marjat ovat tosi hyvä valinta, mutta niistä saa vähemmän energiaa kuin hedelmistä.

Miksi stressi ja univaje lihottavat?

 

Stressi ja univaje edistävät lihomista.

On päivän selvä homma että jatkuva stressi ja liian vähäinen uni heikentävät painonhallintaa. Ne suoraan sanottuna lihottavat. Kun sinulla on krooninen stressi ja univaje, kehossasi käynnistyy muutoksia jotka edistävät lihomista.

Pitkäaikainen stressi nostaa kortisolia pidemmäksi aikaa. Kun tätä kestää viikkoja tai kuukausia, tämä edistää lihavuutta. Kortisoli nimittäin aiheuttaa seuraavat asiat:

• Glukoosin vapautumisen
• Keho alkaa himoisemaan kaloripitoista ruokaa è tästä syystä stressi saa sinut haluamaan lohturuokaa

Nämä molemmat nostavat insuliinitasoja, joka taas lisää rasvan varastoitumista erityisesti sisäelinrasvaksi. Sisäelinrasva on monta kertaa herkempi kortisolille kuin ihonalainen rasvakudos.

Korkeat insuliinitasot vaikuttavat aivoihin heikentäen sen reaktiota leptiiniin. Rasvasolut erittävät leptiiniä kylläisyyden merkiksi: stressaantuneet aivot kuitenkin luulevat että näännyt nälkään, joten ne aktivoivat toimintoja jotka saavat sinut nälkäiseksi, mutta jotka samalla myös yrittävät vähentää aktiivisuuttasi.

Lopuksi, niin kauan kun stressitasot pysyvät korkealla, liiallisen kortisolin tuotanto jatkuu. Tuttu kierre on valmis: liikaa insuliinia è lisää ruokahalua ja vähentynyttä aktiivisuutta.

Entä univaje? Usein stressi eli korkea kortisoli lisää univajetta - stressi ja univaje yhdessä taas lisäävät kortisolin tuotantoa.

Univaje lisää myös greliini-nimisen hormonin tuotantoa: tämä nälkähormoni lisää ruokahalua. Huonosti nukkuvilla ihmisillä on korkeammat greliinitasot ja he ovat todennäköisemmin ylipainoisia. Emme ole lajina sopeutuneet kovinkaan hyvin jatkuvaan stressiin ja univajeeseen ja tämän voi todeta käytännössä: painonhallinta ja itsestään huolehtiminen on haastavaa jos olet jatkuvassa univajeessa ja päällä on kova stressi.

Yhteenvetona voisi sanoa että stressi ja univaje lisäävät nälkää, vähentävät liikuntaa ja kerryttävät sisäelinrasvaa, mikä lisää suoraan riskiä kakkostyypin diabetekseen. Myös impulsiivisuus ja kyvyttömyys vastustaa mielitekoja lisääntyvät. Tunnesyöminenkin lisääntyy kun on väsynyt, voimavarat ovat matalat ja päivään kaipaa lisäboostia sokerista ja suklaasta.

Hyvin usein stressi ja univaje liittyvät myös liian vähäiseen syömiseen eli säästöliekkiin. Koko pakettia yritetään hallita rautaisella itsekurilla ja syömällä liian vähän. Tällainen lähestymistapa suoraan sanottuna näännyttää kroppaasi ja voimavaroja ja se yleensä päättyy rumasti eli totaaliseen mahalaskuun. Jos sinulla siis on näiden asioiden kanssa haasteita, älä yritä laihduttaa syömällä liian vähän vaan yritä laittaa ensiksi perusasiat kuntoon: stressinhallinta ja riittävä uni. Jos ne eivät onnistu, pyri ainakin syömään riittävästi. Voit myös tulla vastaanotolleni juttelemaan.

Säästöliekki voi seurata jos syöt liian vähän.