Taustaa tulehduksellisista suolistosairauksista urheilijalla
Olen kirjoittanut tulehduksellisista suolistosairauksista erittäin laajan katsauksen joten jos etsit laajemmin tietoa näistä sairauksista ja niiden ruokavaliohoidosta, löydät infopläjäyksen klikkaamalla tästä. Nyt käsillä oleva kirjoitukseni tarkastelee tulehduksellisia suolistosairauksia, lyhemmin IBD (inflammatory bowel disease), nimenomaan urheilijan näkökulmasta.
Menestyksekkään urheilijan perustan muodostaa terve urheilija. Terveen urheilijan tukeva kivijalka on terveellinen ravitsemus. Urheilijan ravitsemuksen alfa ja omega onkin huolehtia siitä että ravitsemus tukee mahdollisimman hyvin urheilijan terveyttä. Kun tässä ollaan onnistuttu, voidaan siirtyä seuraavaan: riittävän energiansaannin, polttoaineen ja rakennusaineiden varmistamiseen, jotka menevät tietysti paljolti terveyden tukemisen kanssa limittäin. Kun terveys, riittävä energiansaanti, polttoaine ja rakennusaine on varmistettu, voidaan siirtyä hifimpään - jos sille edes koetaan tarvetta. Yleensä nimittäin päästään pitkälle jo perusasioiden rautaisella hallinnalla. Anyways, hifimpää olisi esimerkiksi lisäravinteet, palautusjuomilla kikkailu ja kreatiinimonohydraatti, ehkä myös suurempi keskittyminen ravinnon ajoittamiseen.
Urheilijan ravitsemuksen perussääntöjen perussääntö kuuluu: hifimpi kikkailu ei saa koskaan tulla perusjuttujen haldaamisen edelle. Talo kaatuu jos perustukset ovat heikot. Hifin ei tietystikään tarvitse poissulkea perusjuttujen hallitsemista, mutta välillä sen olennaisimman toteutumista pidetään itsestäänselvyytenä.
Kaikki tämä korostuu huippuunsa tulehduksellisia suolistotauteja sairastavan urheilijan elämässä.
Tulehduksellisessa suolistosairaudessa, oli kyseessä sitten Crohn tai CU, aina tiettyyn osaan ruoansulatuskanavaa kohdistuu tulehdus. Tämä tulehdus heikentää juuri tämän tietyn ruoansulatuskanavan toimintaa. Ja mikä onkaan ruoansulatuskanavan tehtävä? Ravintoaineiden imeytyminen. Jos suoli ei pysty hoitamaan proteiinin, raudan, D-vitamiinin tai elektrolyyttien imeytymistä, jokainen ymmärtää että tämä on ongelmallista optimaalista suorituskykyä tavoittelevalle urheilijalle. Koska suolisto on tulehtunut, se vaarantaa urheilijan perustavanlaatuisimman tarpeen eli riittävän energiansaannin ja terveyden.
IBD-potilas on vajaaravitsemusriskipotilas
Vajaaravitsemus ja painonlasku ovat riskejä tulehduksellista suolistosairautta, erityisesti Crohnia, sairastavalle urheilijalle. Tsekataan allaolevasta taulukosta Crohnin ja CU:n tunnusomaiset piirteet:
 |
| Färkkilä ym. Gastroenterologia ja hepatologia. Duodecim. 2013. |
Nämä ovat todellisia riskejä siitä syystä että taudin aiheuttamat oireet ajavat helposti kenet tahansa välttelemään syömistä. Jos tauti ja ruokailu aiheuttavat vatsakipua, pahoinvointia, oksentelua, ruokahaluttomuutta, ripulia ja jopa veristä ripulia, on helppo ymmärtää jos ruokailu ei ole ihan ensimmäisenä mielessä ja paino saattaa laskea.
Toiseksi, jos suoli kun on tulehtunut, ravintoaineet eivät imeydy ja kroppa ei pysty hyödyntämään sitä mitä suusta saadaan alas.
Kolmanneksi, IBD-potilaat yhdistävät vatsaoireet tiettyihin ruokiin ja kokevat että näiden välttely vähentää vatsavaivoja. Tämä aiheuttaa ruokavalion kaventumista ja voi johtaa pienentyneeseen energiansaantiin. Osa kokee että tietyt ruoat lopettavat hyvän vaiheen eli remission ja aiheuttavat relapsin eli taudin aktiivisen vaiheen, jolloin näitä ruokia luonnollisesti halutaan välttää.
Jos potilaalla on verenvuotoa suolistossa, ei veren mukana poistu pelkästään rautaa vaan myös proteiinia (albumiinia). Tämä heikentää elimistön typpitasapainoa, lihasproteiinisynteesiä sekä lisää kataboliaa ja lihasmassan menetyksiä. Vielä jos käytössä on kortikosteroidi-lääkitys, kiihtyy katabolia entisestään.
Ravitsemushoito - kokonaisuudesta yksittäisiin ravintoaineisiin
Tärkeysjärjestyksessä ykkösenä IBD:tä sairastavalla urheilijalla on pelata vajaaravitsemusriski niin pieneksi kuin mahdollista. Energiaa ja proteiinia riittävät määrät keinolla millä hyvänsä. Nestemäiset ateriankorvikkeet ja proteiinijuomat sekä urheilujuomat oman, henkilökohtaisen sietokyvyn mukaan ovat osa työkalupakkia, johon kuuluu usein myös letkuravitsemus.
Moni potilas kokee että maitotuotteet pahentavat oireita - tällöin tulee etsiä korvaavia proteiininlähteitä. Palkokasvit ovat ok jos ne sopivat mutta yleensä ne pahentavat IBD-potilaan vaivoja ainakin suurina määrinä. Itselleen sopivat proteiininlähteet tulee löytää kokeilemalla ennakkoluulottomasti. Jotkut IBD-potilaat kärsivät myös ärtyvän suolen oireyhtymästä - tsekkaa siihen ruokavaliohoito tästä.
Jos potilas sairastaa Crohnia, probleemana ovat energian lisäksi seuraavat ravintoaineet:
proteiini, foolihappo, B12-vitamiini, D-vitamiini, rasvaliukoiset vitamiinit, kalsium, rauta, sinkki, magnesium ja neste. Ulseratiivisessa koliitissa haasteena ovat rauta, proteiini (albumiini), elektrolyytit, kalsium, D-vitamiini ja neste. Kattavemman listan löydät laajasta IBD-kirjoituksestani täältä. Tässä kuitenkin kuva Crohnissa olennaisista suojaravintoaineista:
Se, mikä ravintoaine on ns. riskiryhmässä, riippuu siitä minne osaan suolta tauti kohdistuu ja millainen taudin luonne on. Jos esimerkiksi potilas kärsii terminaalisen ileumin taudista, on mm. B12-vitamiinin imeytyminen vaarantunut. Jos suolen limakalvo on tulehdunut ja vuotaa verta niin kuin usein UC:ssa tilanne on, riskiryhmässä on rauta. Jos urheilijalla on UC, kohdistuu tauti elektrolyyttien imeytymispaikkaan eli paksusuoleen, mikä vaarantaa niiden saannin - sama juttu jos IBD-potilas kärsii jatkuvasta ripulista.
Riittävää juomista ei voi ylikorostaa - siinä missä IBD:tä sairastava tavis tarvitsee ainakin 2 litraa päivässä, urheilija tätäkin enemmän. Osa juomista on hyvä olla apteekin ripulijuomia jos ripuli on päällä.
Kun tulehdus helpottaa ja remissio astuu kehiin, on tärkeää noudattaa niin monipuolista ja normaalia ruokavaliota kuin vaan mahdollista. Tässä voi olla että Siperia opettaa ja sitä omaa juttua täytyy hakea. Vatsaystävällisten ruokien listan löydät täältä.
Vielä sananen lääkkeistä
Tulehdukseen käytetään usein lääkkeenä kortikosteroideja. Kortisoni on antikatabolinen ja luustoa heikentävä lääke, joten riittävä proteiinin, energian, kalsiumin ja D-vitamiinin saanti korostuu entisestään. Sulfasalatsiini ja metotreksaatti heikentävät foolihapon eli folaatin imeytymistä, mikä tulee ottaa huomioon. Immunosuppressiivisista lääkkeistä atsatiopriini aiheuttaa osalle ihmisistä pahoinvointia, mikä voi saada aikaan ruokahaluttomuutta ja ruoka-aversiota- eli vastenmielisyyttä - tämä heijastuu suoraan urheilijan energiansaatavuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti