Minussa herätti hilpeyttä kun kaverini paheksui sitä että herkuttelen niin paljon. Koska olen ravitsemusterapeutti niin eikö minun pitäisi elää niin kuin opetan? Itseasiassa minä teen juuri niin: elän niin kuin opetan.
Ehkä kaikkein tärkein opinkappaleeni painonhallinnassa ja terveellisessä syömisessä on sallivuus. Sekä kohtuus ja monipuolisuus. Korostan sitä että kaikkea saa syödä, myös herkkuja. Kun potilas kysyy minulta, kuinka paljon herkkuja saa syödä, vastaan että voit syödä herkkuja niin paljon kuin voit syödä. Niin kauan kun tekeminen on pääosin (80-prosenttisesti?) fiksua, se loppu voi olla vaikka ihan päätöntä. Niin kauan kun ruokavalio on tasapainoinen kokonaisuus, kaloreita ei tule liikaa, siinä on riittävästi kuitua, suojaravintoaineita, rasvan laatu on kunnossa ja sokerin sekä suolan määrä pysyy kohtuudessa, herkutella voi niin paljon kuin napa vetää.
Herkkujen syömisessä ei ole mitään ala- tai ylärajaa. Eräs hyvin terveystietoinen kaverini kertoo että hänen ”täytyy” syödä silloin tällöin muutama sata grammaa karkkia koska urheilun takia kulutus on niin suurta että paino muuten laskisi.
Itselläni on viikossa tasan kaksi herkkupäivää, keskiviikko ja lauantai. Muina päivinä en osta herkkuja - paitsi tietenkin jos on poikkeuspäivä, ja näitä poikkeuspäiviä tulee vaihtelevasti - mutta keskiviikkona ja lauantaina minulla voi helposti mennä 300 g sipsipussi toisena ja iso jäätelöpakkaus toisena. Arkiaktiivisuuteni on aika korkealla tasolla ja poltan tämän kaiken.
Ajattelen eläväni juuri niin kuin opetan. Kun enemmistö valinnoista on fiksuja, voin laittaa vaihteen vapaalla pari kertaa viikossa. Elämä ei ole täydellistä eikä terveyttä palvele millään tavalla se että ruokavaliosta yrittäisi tehdä sataprosenttisen terveellisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti