Maailman syöpätutkimussäätiö kehottaa tyydyttämään suojaravintoaineiden saannin ruoalla, ei pillereillä. Syöpä onkin hyvä esimerkki siitä miksi suojaravintoaineiden nauttimisessa kannattaa pitää kohtuus.
Puutos on haitallista ja se voi lisätä esimerkiksi syövän riskiä. Tämä johtuu siitä että antioksidantit kuten A-, C- ja E-vitamiinit sekä seleeni muuttavat aktiivisia potentiaalisia karsinogeeneja inaktiivisiksi. Niiden puute kasvattaa syövän riskiä kun karsinogeenit saavat rellestää ja kehittyä vapaasti. Riittävä suojaravintoaineiden saanti pitää karsinogeenit kurissa.
Jos tietyn ravintoaineen saantisuosituksen täyttäminen on hyödyllistä terveydelle, tuplamäärä tuo tuplahyödyt ja kolminkertainen määrä vieläkin suuremmat hyödyt, vai mitä? Moni terveysintoilija menee järkeilyssään tähän vipuun. Kuten ravitsemustieteen proffani aikanaan sanoi, ravitsemustiede on kohtuutiede. "Enemmän on parempi" ei päde kohtuuden maailmassa.
Kun mennään tietyn rajan yli, ei ylimäärä tuo enää lisähyötyjä. Moni tietysti uskoo näihin lisähyötyihin ja pumppaa kroppaan jopa monta grammaa (!) C-vitamiinia päivässä. Tosiasia kuitenkin on että vaikka riittävä C-vitamiininsaanti on tutkimusten mukaan terveyttä edistävää, ei tarvetta suurempi C-vitamiininsaanti enää ole.
C-vitamiini on hyvä esimerkki koska se on antioksidantti, hapettumista vastustava ravintoaine. Koska C-vitamiini on antioksidantti, voi siitä kehittyä pro-oksidantti - ravintoaine joka lisää hapettumista. Normaalia ruokaa syömällä on erittäin hankala saada näin paljon C-vitamiinia sillä turvallisen saannin yläraja on meillä Suomessa tasan yksi gramma.
Moni kokee että syömällä vitamiineja ylenmäärin olo paranee ja kroppa esim. sairastelee vähemmän. Tähän on syynä se että tällainen henkilö korjaa lisillä aikaisempaa vitamiinin puutosta. Jättiannoksilla korjataan puutos - puutoksen paraneminen parantaa oloa ja parantunut olo laitetaan sitten ylimäärän piikkiin. Markkinoilla olevat C-vitamiinilisät ovat yleensä 500 tai 1 000 mg. Ne korjaavat puutoksen, mutta niissä on vielä 400 tai 900 mg ilmaa.
Ravitsemuksen hömppäjuttujen aatelin kruunaamaton kuningas on hivenainemittaukset. Niissä on tarkoitus mitata onko kehossa puutosta vitamiineista ja kivennäisaineista. Ne ovat huijausta ja neuvonkin ottamaan hatkat jos joku sinulle niitä suosittelee. Jos olet epäileväinen, kysy koulutetulta fysiikan henkilöltä niin saat paremman perustelun. Jotkut ravitsemusintoilijat perustavat vitamiinipillerien tarpeellisuuden juuri näihin hivenainemittauksiin. Jos on puutos ja henkilö syö kuitenkin monipuolisesti, ruoassa täytyy olla vika. Puutos on todettu mutta koska menetelmä on puutteellinen, puutos ei ole pätevä. Hivenainemittauksessa todettu puutos ei siis ole peruste suuremmalle vitamiinien syömiselle. Jos joku hivenainemittauksia tekevä lukee tämän tekstini ja on eri mieltä kanssani, ole hyvä ja näytä minulle pätevä tutkimus mittausten puolesta.
Loppuyhteenveto
Mikä tahansa ravintoaine, vaikka se olisi kuinka terveellinen vaan, muuttuu riittävän suurina määrinä nautittuna epäterveelliseksi. Toisaalta puutoskaan ei tee hyvää. Jäljelle jää kohtuus, joka hämmästyttävän usein on se paras vaihtoehto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti