Sivut

27.10.2016

Näkemykseni sokerista - mitä vähemmän, sen parempi

Eilisessä A-studiossa keskusteltiin sokerista. Elintarviketeollisuuden edustaja vetosi sokerin puolesta kertomalla että ruokavalio on kokonaisuus ja sokeri vain yksi osa tässä kokonaisuudessa. Taidettiin vielä mainita että suomalaisten sokerinsaanti (ja energiansaanti?) on tasapainossa. Kerronpa oman näkemykseni asiasta.

Ensinnäkin, tuntuu suoraan sanottuna älyttömältä puolustella suomalaisten nykyistä sokerin kulutuksen määrää sillä että ruokavalio on kokonaisuus. Tai että suomalaisten energiansaanti olisi sopivalla tasolla. Väite siitä että suomalaisten energiansaanti olisi sopivalla tasolla, kuulostaa aivan järjettömältä. Jos suomalaisten energiansaanti on sopivalla tasolla, miksi meillä on niin paljon ylipainoa? On totta että ruokavalio on kokonaisuus mutta se määrä mitä suomalaiset syövät lisättyä sokeria mehuissaan, limuissaan, jogurteissaan, myslissään, on valtava. Laskin viime viikonloppuna äitini kanssa kuinka monta sokeripalaa on hänen tuoremehulasissaan ja oikea vastaus oli 11 kappaletta. On päivänselvää että 11 sokeripalan vähentäminen päivittäisestä ruokavaliosta edistää painonhallintaa, potentiaalisesti pudottaa painoa ja edistää näin suomalaisten terveyttä esimerkiksi vähentyneen kakkostyypin diabeteksen puhkeamisen muodossa. Ja monen kohdalla 11 palaa on vielä vähän. Jos laskee yhteen jogurtit, mehut, limut, alkoholijuomat, murot, karkeista puhumattakaan, palojen määrä lasketaan kymmenissä sokeripaloissa/ päivä.

Mitä vähemmän lisättyä sokeria, sen parempi.

Ehdottomaan sokerin välttämiseen en kuitenkaan kannusta yhtään ketään. Marjoissa ja hedelmissä on sokeria, mutta määrä on hyvin kohtuullinen ja sekä marjojen että hedelmien kohtuukäyttö (1-2 hedelmää, 1-2 dl marjoja vuorokaudessa) edistää terveyttä. Juuri tästä syystä en suosittele ehdotonta sokerilakkoa: silloin heitetään lapsi pesuveden mukana kun jää marjojen ja hedelmien antioksidantit ja muut terveelliset ravintoaineet nauttimatta.

Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa neuvotaan että kokonaisenergiansaannista enintään 10 % tulee lisätystä sokerista. Tämä ei ole mikään tavoite niin kuin kuidunsaantisuositus, määrä joka tulisi täyttyä, vaan enimmäismäärä jonka jälkeen riskit sokerin haittavaikutuksille kasvavat. Mieluummin 3 tai 5 %, mutta ei marjojen ja hedelmien poisjättämisen kustannuksella. Ja toki myös nautinnot kuuluvat elämään, mutta nautintoja voi ruokavaliossa olla ilman että 10 %:n raja paukkuu.

2 kommenttia:

  1. Nopeaa reagointia eiliseen ohjelmaan! Tässä ruotsalainen 17 vuoden kohortti (n=26 190), jossa yli 15 E% saanti sokerista lisäsi SV-riskiä 37 % verrattuna 5 E%:iin: https://www.cambridge.org/core/journals/british-journal-of-nutrition/article/association-between-sucrose-intake-and-acute-coronary-event-risk-and-effect-modification-by-lifestyle-factors-malmo-diet-and-cancer-cohort-study/F9D0F87C1193CB4ED82993488BE3506F

    Ymmärrän ruokavalion kokonaisuus -ajattelun siinä mielessä että hyvä kokonaisuus tarkoittaa samalla myös vähemmän sokeria. Siinä mielessä se on ihan hyvä argumentti, mutta ohjelmassa sitä käytettiin puolustamaan sokerin käyttöä. Etenkin lapsilla sokerinsaanti on ongelma, mutta myös joillakin ryhmillä (väestön keskimääräinen sokerinsaanti on ok, mutta osalla saanti ylittyy reippaasti). Ruokavalion kokonaisuus on lopulta harvalla kunnossa. Se taas johtaa helposti liialliseen sokerin, mutta myös suolan ja vääränlaisten rasvojen saantiin. Riittävä kasvisten ja täysjyväviljan saanti taas täyttyy harvalla, lisäksi rasvan suhteen on paljon parannettavaa. Eli asioita joista on puhuttu jo todella pitkään.

    Puhumattakaan sopivan rennosta, mutta suunnitelmallisesta suhtautumisesta syömiseen, jota on nykyisin yhä vaikeampi hahmottaa ja saavuttaa. Onneksi on kuitenkin ammattilaisia, jotka osaavat tehdä töitä näiden asioiden kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhut asiaa mies. En voisi olla enempää samaa mieltä.

      Poista