 |
| Suola sisältää natriumia, joka nostaa verenpainetta. |
Suomalaiset syövät liikaa suolaa. Se on harmillinen juttu siitä syystä että suola nostaa verenpainetta. Suola sisältää natriumia ja natrium taas sitoo vettä, joten vereen kertyy enemmän nestettä ja paine kohoaa. Kun verenpaine kohoaa, se paksuntaa verisuonia ja myös ahtauttaa niitä. Tämä kaikki aiheuttaa sydämelle enemmän työtä, ja kuten hauislihas jota rasitetaan enemmän, sydän vastaa tähän paksuuntumalla. Paksuuntuminen ja suurempi duuni aiheuttaa kuitenkin ajan myötä sen että sydän väsyy. Lopputuloksena voi olla sydämen vajaatoiminta. Suolan maltillistaminen onkin yksi parhaita keinoja vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä.
Kohonnut verenpaine on yksi suurimpia kansantautejamme. Sadattuhannet suomalaiset syövät verenpainelääkettä. Miehet saavat suolaa noin 10, naiset 7 grammaa päivässä. Suositus on enintään 5 grammaa. Suolaa saadaan siis määrällisesti tosi paljon, joten ei ihme että verenpaine on koholla.
Urheilija tarvitsee suolaa
Ei suola silti täysin paha ravintoaine ole - suolan sisältämä natrium on elimistölle välttämätön kivennäisaine, ja esimerkiksi urheilija voi tarvita enemmän suolaa jos hän hikoilee ja juo paljon. Suoloja on muitakin kuin natrium - esimerkiksi kalium - ja niiden mukanaolo auttaa juomaa imeytymään. Tämän takia kivennäisvesi on hikoillessa usein parempi vaihtoehto kuin pelkkä vesi. Suoloja sisältämä vesi on hyödyksi myös haavaista paksusuolta sairastavalle potilaalle, sillä ripulissa menetetään suoloja ja nestettä. Jos natrium on suomalaisten kansanterveydessä pahis, niin kalium on hyvis. Kalium nimittäin sitoo natriumia ja lisää sen eritystä virtsaan. Tästä syystä kalium alentaa verenpainetta.
 |
| Urheilija tarvitsee suolaa, mutta siinäkin tulee pitää kohtuus. |
Ei urheilijankaan kuitenkaan kannata liioitella suolan kanssa. Runsas suolan nauttiminen, ns. salt loading, heikentää liikunnan aikaansaamaa verenpaineen alentumista. Suuri määrä suolaa voikin heikentää liikunnan positiivisia vaikutuksia terveyteen.
 |
| Ns. salt loadingin kanssa ei tule liioitella, muuten voi tulla ongelmia verenpaineen kanssa. |
Tiivistettynä, suola (natrium) on vähän niin kuin kolesteroli: elintärkeä ravintoaine, mutta nykyinen korkea elintaso on aiheuttanut että molempien määrä elimistössä on usein liian suuri. Korkea verenpaine yhdistettynä kohonneisiin veren kolesteroliarvoihin lisää merkittävästi riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.
Suolalaatuja on erilaisia ja ne sisältävät vaihtelevat määrät suolaa
Suolan haitallisuus johtuu siis suolan sisältämästä natriumista. Natrium on ruoassa natriumkloridi-muodossa. Mitä enemmän natriumia saat, sitä enemmän se nostaa verenpainettasi. Kaikilla suola ei nosta yhtä tehokkaasti verenpainetta, mutta nostaa silti.
Perus ruokasuola eli se suola joka useimmilla suomalaisilla on ruokakaapissa tai pöydällä, ei suinkaan ole ainoa markkinoilla tarjolla oleva suola. Suolaa saa jodioituna, jodioimattomana, on merisuolaa, vuorisuolaa ym. Olen kuullut väitteen että osa suoloista olisi terveellisempiä koska ne ovat luonnollisia. Tämä ei pidä paikkaansa. Suolan terveellisyys ei liity mitenkään siihen onko suola "luonnollista", "luonnollisessa muodossa" vai ei - millaista suolaa ikinä syötkään, sen vaikutus terveyteen perustuu natriumiin. Mitä enemmän natriumia, sitä enemmän suola verenpainetta nostaa.
Suolassa on noin 95 % natriumkloridia eli "suolaa" riippumatta siitä onko se jodioitua ruokasuolaa, merisuolaa vai vuorisuolaa / Himalajan suolaa / ruususuolaa. Yrttisuolojen natriumkloridipitoisuudet vaihtelevat. Esim. Herbamaressa on 90 % suolaa kun taas Heikkilän yrttisuolassa vain 76 %. Vähäsuolaisin - ja terveellisin - vaihtoehto on mineraalisuola: Pan-suola sisältää suolaa 57 %.
Kun suolojen natriumsisällöt siis avaa, voidaan todeta että erikoissuolat kuten merisuola ja vuorisuola / Himalajan suola eivät ole sen terveellisempiä kuin perus jodioitu ruokasuolakaan. Tämä johtuu siitä että niissä on yhtä paljon suolaa kuin jodioidussa ruokasuolassa joten ne nostavat myös verenpainetta yhtä tehokkaasti.
Monia suoloja mainostetaan sillä että ne sisältävän natriumin lisäksi monia muitakin terveellisiä suojaravintoaineita, kuten kivennäisaineita magnesiumia ja rautaa. Tällä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä: kivennäisaineiden määrä on nimittäin olematon. Magnesium on tarpeellista elimistölle, mutta jos sitä on suolassa häviävän pieni määrä, se on täysin epäolennainen asia.
Suolojen joukossa on kuitenkin poikkeus, ja tämä poikkeus on mineraalisuola. Toisin kuin erikoissuoloissa kuten vuorisuola / himalajansuola tai merisuola, suuri osa mineraalisuolan natriumkloridista on korvattu kaliumilla. Mineraalisuolassa on myös merkittävä määrä magnesiumia. Mineraalisuolassa on siis selvästi vähemmän natriumkloridia ja vastaavasti enemmän kaliumia ja magnesiumia. Mineraalisuola onkin erinomainen valinta verenpaineen alentamiseen. Kannattaa kuitenkin muistaa että mineraalisuolan käyttömäärä tulee pitää enintään samassa muiden suolojen kanssa: mineraalisuola ei alenna verenpainetta jos sitä käyttää tuplamäärät kuin perussuolaa. Hieman alempana on lisää mineraalisuolan tarkemmista ravintoainepitoisuuksista.
Meiran merisuolasta on alle 1 % hiven- ja kivennäisaineita eli mm. magnesiumia, kalsiumia ja rautaa. Tarkemmista määristä ei tuotteen sivuilla ole tietoa, mutta kivennäisaineiden määrät ovat niin pieniä että niillä ei ole mitään käytännön merkitystä. Ylen jutun mukaan vuorisuolassa eli Himalajan suolassa eli ruususuolassa on rautaa 0,045 mg per 5 grammaa suolaa - tämä tarkoittaa että 100 grammassa suolaa on rautaa 0,9 mg, joka on 10 % miesten ja 6 % naisten päivittäisestä raudantarpeesta. 5 grammasta saa vain 0,5 % miesten ja 0,3 % naisten raudan tarpeesta. Tämäkin voi olla liioittelua, sillä elintarviketietopankki Finelin mukaan rautaa on vain 0,3 mg per 100 g suolaa.
Tein eri suolalaatujen kivennäisainesisällöistä taulukon. Siitä näkee hyvin, että määrät ovat niin pieniä että niillä ei ole käytännön merkitystä. Kaliumia, joka sitoo natriumia virtsaan ja alentaa verenpainetta, on vuorisuolassa 37, merisuolassa 56 ja perus ruokasuolassa 37 mg 100 g suolaa kohti. Mineraalisuola on poikkeus: siinä on kaliumia peräti 18 000 mg. Myös magnesiumin kohdalla ainoa suola jossa määrillä on jotakin merkitystä on mineraalisuola. 100 grammaa kohden mineraalisuolassa on 1 100, vuorisuolassa 140, merisuolassa 37 ja perus ruokasuolassa 33 mg magnesiumia.
Perus ruokasuola eli se suola joka useimmilla suomalaisilla on ruokakaapissa tai pöydällä, ei suinkaan ole ainoa markkinoilla tarjolla oleva suola. Suolaa saa jodioituna, jodioimattomana, on merisuolaa, vuorisuolaa ym. Olen kuullut väitteen että osa suoloista olisi terveellisempiä koska ne ovat luonnollisia. Tämä ei pidä paikkaansa. Suolan terveellisyys ei liity mitenkään siihen onko suola "luonnollista", "luonnollisessa muodossa" vai ei - millaista suolaa ikinä syötkään, sen vaikutus terveyteen perustuu natriumiin. Mitä enemmän natriumia, sitä enemmän suola verenpainetta nostaa.
Suolassa on noin 95 % natriumkloridia eli "suolaa" riippumatta siitä onko se jodioitua ruokasuolaa, merisuolaa vai vuorisuolaa / Himalajan suolaa / ruususuolaa. Yrttisuolojen natriumkloridipitoisuudet vaihtelevat. Esim. Herbamaressa on 90 % suolaa kun taas Heikkilän yrttisuolassa vain 76 %. Vähäsuolaisin - ja terveellisin - vaihtoehto on mineraalisuola: Pan-suola sisältää suolaa 57 %.
 |
| Merisuolassa ja vuorisuolassa on yhtä paljon suolaa kuin jodioidussa ruokasuolassa. Mineraalisuolassa suolaa on selvästi vähiten. |
Kun suolojen natriumsisällöt siis avaa, voidaan todeta että erikoissuolat kuten merisuola ja vuorisuola / Himalajan suola eivät ole sen terveellisempiä kuin perus jodioitu ruokasuolakaan. Tämä johtuu siitä että niissä on yhtä paljon suolaa kuin jodioidussa ruokasuolassa joten ne nostavat myös verenpainetta yhtä tehokkaasti.
Tärkeitä ravintoaineita häviävän pienet määrät
Suolojen joukossa on kuitenkin poikkeus, ja tämä poikkeus on mineraalisuola. Toisin kuin erikoissuoloissa kuten vuorisuola / himalajansuola tai merisuola, suuri osa mineraalisuolan natriumkloridista on korvattu kaliumilla. Mineraalisuolassa on myös merkittävä määrä magnesiumia. Mineraalisuolassa on siis selvästi vähemmän natriumkloridia ja vastaavasti enemmän kaliumia ja magnesiumia. Mineraalisuola onkin erinomainen valinta verenpaineen alentamiseen. Kannattaa kuitenkin muistaa että mineraalisuolan käyttömäärä tulee pitää enintään samassa muiden suolojen kanssa: mineraalisuola ei alenna verenpainetta jos sitä käyttää tuplamäärät kuin perussuolaa. Hieman alempana on lisää mineraalisuolan tarkemmista ravintoainepitoisuuksista.
 |
| Mineraalisuolassa on selvästi vähiten suolaa. Se on oiva valinta korkeasta verenpaineesta kärsivälle. |
Meiran merisuolasta on alle 1 % hiven- ja kivennäisaineita eli mm. magnesiumia, kalsiumia ja rautaa. Tarkemmista määristä ei tuotteen sivuilla ole tietoa, mutta kivennäisaineiden määrät ovat niin pieniä että niillä ei ole mitään käytännön merkitystä. Ylen jutun mukaan vuorisuolassa eli Himalajan suolassa eli ruususuolassa on rautaa 0,045 mg per 5 grammaa suolaa - tämä tarkoittaa että 100 grammassa suolaa on rautaa 0,9 mg, joka on 10 % miesten ja 6 % naisten päivittäisestä raudantarpeesta. 5 grammasta saa vain 0,5 % miesten ja 0,3 % naisten raudan tarpeesta. Tämäkin voi olla liioittelua, sillä elintarviketietopankki Finelin mukaan rautaa on vain 0,3 mg per 100 g suolaa.
Tein eri suolalaatujen kivennäisainesisällöistä taulukon. Siitä näkee hyvin, että määrät ovat niin pieniä että niillä ei ole käytännön merkitystä. Kaliumia, joka sitoo natriumia virtsaan ja alentaa verenpainetta, on vuorisuolassa 37, merisuolassa 56 ja perus ruokasuolassa 37 mg 100 g suolaa kohti. Mineraalisuola on poikkeus: siinä on kaliumia peräti 18 000 mg. Myös magnesiumin kohdalla ainoa suola jossa määrillä on jotakin merkitystä on mineraalisuola. 100 grammaa kohden mineraalisuolassa on 1 100, vuorisuolassa 140, merisuolassa 37 ja perus ruokasuolassa 33 mg magnesiumia.
 |
| Erikoissuoloissa kuten merisuola ja vuorisuola / himalajan suola on häviävän pienet määrät kivennäisaineita kuten magnesium, kalium ja rauta. |
Perus ruokasuola jodioidaan
Struuma eli suurentunut kilpirauhanen oli suht yleinen vielä 1950-luvun Suomessa. Struuma saatiin vähentymään radikaalisti sillä että jodia alettiin lisäämään eläinten rehuihin ja ruokasuolaan. Suola ei siis luontaisesti sisällä jodia. Esimerkiksi monessa merisuolassa ei ole jodia, mutta osa merisuoloista on jodioitu.
Olen tehnyt suolojen jodipitoisuuksista taulukon. Aika hyvä muistisääntö on että jodioidussa suolassa on jodia 2,5 mg kohti 100 g suolaa. Tämä koskee ruokasuolaa, merisuolaa ja mineraalisuolaa. Yrttisuolassa jodin määrä vaihtelee, ja Meirassa on hyvin jodia. Heikkilän yrttisuolassa jodia ei sen sijaan ole. Jodin tarve päivässä on 150 µg.
Olen tehnyt suolojen jodipitoisuuksista taulukon. Aika hyvä muistisääntö on että jodioidussa suolassa on jodia 2,5 mg kohti 100 g suolaa. Tämä koskee ruokasuolaa, merisuolaa ja mineraalisuolaa. Yrttisuolassa jodin määrä vaihtelee, ja Meirassa on hyvin jodia. Heikkilän yrttisuolassa jodia ei sen sijaan ole. Jodin tarve päivässä on 150 µg.
 |
| Jodioitu suola on yksi parhaita jodin lähteitä meille suomalaisille. |
Jodi on välttämätön ravintoaine kilpirauhasen normaalille toiminnalle. Liian vähäinen jodinsaanti hidastaa aineenvaihduntaa ja voi lapsilla aiheuttaa kasvun hidastumista. Jos suolaa käyttää, kannattaa valita sellainen joka on jodioitu.
 |
| Jodioitu suola on hyvä jodin lähde, mutta jodioimaton suola ei sisällä jodia. |
Yhteenveto suoloista - mikä suola kannattaa valita?
On muutama kohta, joihin suolan valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota. Näitä ovat:
- Suolan / natriumkloridin määrä = Verenpaine
- Muiden suojaravintoaineiden määrä = Auttaa vähentämään suolan määrää
- Onko suola jodioitu = Auttaa turvaamaan jodinsaantia
1. ja 2. kohta liittyvät vahvasti toisiinsa: muiden suojaravintoaineiden määrä on olennainen ainoastaan siltä kantilta että mitä enemmän niitä suolassa on, sitä vähemmän siinä on suolaa. Niiden määrä ei ole ravitsemuksellisesti merkittävä: esim. magnesiumin lähteitä ruokavaliossa on paljon parempia kuin suola.
 |
| Ruisleipä, kaurapuuro, pähkinät ja siemenet ovat erinomaisia magnesiumin lähteitä. |
Kannattaa valita suola jossa on mahdollisimman vähän suolaa / natriumkloridia. Kannattaa myös valita suola joka on jodioitu. Tämä turvaa riittävää jodinsaantia.
 |
| Jodioimattomassa merisuolassa on enemmän jodia kuin monessa muussa hyvässä jodin lähteessä. Tulee kuitenkin muistaa että suolaa ei käytetä yhtä suuria määriä. |
Näkökulma suolan valintaan: kasvisruokaliota noudattava henkilö / vegaani
Suositus on, että vegaani nauttii päivittäin jodilisää. Tämä johtuu siitä että parhaat jodin lähteet ruokavaliossa ovat olleet eläinperäisiä: kala, kananmuna ja maitotuotteet. Suola on vegaanista, mutta sitä ei ole hyvä käyttää niin paljoa että jodinsaanti nojaisi ainoastaan siihen.
Asiat ovat kuitenkin muuttuneet: nykyään myös moniin vegaanisiin maidonkorvikkeisiin lisätään jodia joten ne ovat hyviä jodin lähteitä. Jos siis käytät päivittäin runsaasti esimerkiksi jodioitua kaurajuomaa kuten Valion Oddlygood, et tarvitse jodilisää. Desi juomaa antaa 15 % päivän saantisuosituksesta joten 6 dl:llä olet melkein 100 %:ssa. Tämä ei ihan riitä, joten jodia pitäisi saada myös muualta. Vegaanin kannattaakin ehdottomasti käyttää jodioitua perussuolaa, ei esimerkiksi jodioimatonta vuorisuolaa tai merisuolaa. Jos olet epävarma jodinsaannistasi, suosittelen nappamaan jodin purkista ainakin parina päivänä viikossa. Voit myös tulla keskustelemaan ravitsemusterapeutin vastaanotolleni asiasta. Muista myös että luomukaurajuomia ei yleensä jodioida - tästä syystä kasvisruokavalio yhdistettynä luomu-painotteiseen ruokavalioon, jossa käytetään erikoissuoloja on jodin kannalta haasteellinen yhdistelmä.
Merilevissäkin on jodia, mutta niin paljon että niiden runsaan käytön on todettu aiheuttavan jopa hypotyreoosia eli kilpirauhasen vajaatoimintaa. Myös jodin määrä vaihtelee merilevissä eli niistä voi saada yllättävän suuria määriä jodia vahingossa. Vegaanin ei siis kannata perustaa jodinsaantiaan myöskään merilevän varaan.
 |
| Merilevissä on jopa haitallisen paljon jodia. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti