Usein tuntuu siltä että keskustelu urheilijan ravitsemuksesta keskittyy suorituskyvyn optimointiin. Pitääkö proteiinia nauttia heti treenin jälkeen, onko lisäravinteista hyötyä, onko hyvä jos kehon opettaa hiilihydraatin sijasta polttamaan rasvaa, mikä on paras urheilujuoma treenin aikana, optimaalinen D-vitamiinitaso veressä jne.
Tosiasiassa isolla osalla urheilijoista on haasteita niin perustavanlaatuisten asioiden kanssa - jopa 40 % kansainvälisistä urheilijoista noudattaa aivan turhaan gluteenitonta ruokavaliota - että ruokavalion optimointi on kuin pukisi farkut jalkaan ennen pitkiä kalsareita.
Tärkein asia urheilijan ruokavaliossa on energia ja tärkein ravintoaine kalori. Tämän jälkeen tärkeintä on saada riittävästi hiilihydraattia eli polttoainetta, sekä tietysti proteiinia ja rasvaa. Suojaravintoaineiden eli vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti turvaa terveyden ja koska terveys on paras lähtökohta optimaaliselle urheilusuoritukselle, tämä tulee varmistaa. Hyvin yleistä on että urheilijan raudansaanti- ja laatu ei vastaa tarvetta ja tästä seurauksena lasku elimistön rautavarastoissa ferritiinissä (liian vähäinen raudansaanti näkyy hemoglobiiniarvoissa vasta kun raudanpuutos on edennyt pitkälle).
Ei suorituskyvyn optimoinnissa silti mitään vikaa tietysti ole. Siihen ei vaan voi hypätä ennen kuin perusta on kunnossa. Tai voi mutta silloin koko heikon perustan päälle rakennettu hiekkalinna romahtaa helpommin.
Mistä tietää että perusta on kunnossa? Miten perustan kunnossa olemisen voi varmistaa? Noudattamalla ihan perus suomalaisia ravitsemussuosituksia urheilijalle muokattuna. Koska energiantarve on suurempi, urheilijalle sopii peruslautasmallia paremmin urheilijan lautasmalli. Älä jätä mitään elintarvikeryhmää pois ruokavaliosta ellei sinulla ole painavaa perustetta (painava peruste on allergia, yliherkkyys, uskonnollinen syy tai eettinen valinta kuten kasvisruokavalio). Älä hifistele urheiluravitsemuksen ihmeellisyyksillä jos ne tuntuvat menevän kovasti ristiin terveellisen ravitsemuksen perusperiaatteiden kanssa. Yksi erinomainen tiedonlähde urheilijalle on ISSN:n urheilijan ravitsemussuositukset joissa painotetaan perusasioita ja sen jälkeen käydään läpi toimivat lisäravinteet. Lisäravinteet on hyvä esimerkki siitä kuinka ravitsemuksen seuraavalle asteelle kannattaa siirtyä vasta siinä vaiheessa kun perusasiat on hallussa: lisäravinteet ovat vain ja ainoastaan lisä hyvin laadittuun ruokavalioon.
Allaolevasta listasta löydät kirjoituksiani urheilijan ravitsemuksen perusjuttujen varmistamisesta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti