Ravintoaineiden saannin 4 tasoa

Ravintoaineita voidaan saada liian vähän, sopivasti, liikaa ilman haittavaikutuksia ja liikaa haittavaikutuksilla. Nämä termit menevät ihmisillä helposti sekaisin ja moni sekoittaa sopivan saannin mahdollisimman runsaaseen saantiin. Kuten opettajani yliopistossa totesi, ravitsemustiede on kohtuutiede eikä enempi ole aina parempi. Tämä pätee erityisesti ravintoaineiden saantiin.

Liian vähäinen saanti

Liian vähäinen ravintoaineiden saanti lisää riskiä sairastua. Pahimmillaan ravintoaineesta on suoranaista puutosta ja tämä aiheuttaa vieläkin varmemmin sairastumisen. Esimerkiksi liian vähäinen folaatin saanti on yhteydessä kasvaneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin kun taas C-vitamiinin puute aiheuttaa keripukkia.

Sopiva saanti

Tämä ja seuraava (liikaa ilman haittavaikutuksia) kohta menevät helpoiten ihmisillä sekaisin. Sopiva saanti on sellainen määrä ravintoainetta jossa ei ole puutosoireita muttei myöskään liikasaannin oireita. Toisaalta sopiva saanti ei ole sitäkään että otetaan varmuuden vuoksi vähän ekstraa kun "tuskin siitä nyt mitään haittaakaan on".

Tässä vaan valitettavasti ajetaan siihen vanhaan miinaan, ajattelutapaan "enempi on parempi". Mitä tulee ravintoaineisiin, tietyn rajan jälkeen suurempi määrä ei enää tarkoita parempaa terveyttä. Moni tosin väittää että hänen terveytensä on parempi sen jälkeen kun alkoi ottamaan päivittäisen vitamiinilisänsä. Tässä kannattaa erottaa kaksi tekijää toisistaan.

Puutosoireiden korjaaminen. Puutosoireiden korjaaminen parantaa oloa takuuvarmasti. Tutkin gradussani vitamiinilisiä urheilijoilla. Paljastui että esimerkiksi sinkkilisä nosti jenkkifutaajien testosteronitasoja ja sitä kautta myös voimatasoja. Magnesiumlisästäkin voi olla urheilijoille hyötyä. Tämä kuitenkin ainoastaan silloin kun kyseisistä ravintoaineista on puutetta. Jenkkifutaajien sinkinsaanti oli liian alhainen. Toisaalta puutteellisen magnesiuminsaanninkin korjaaminen on järkevää. On siis virheellistä tehdä se päätelmä että koska ravintolisä paransi oloa, puhuu se jotenkin suuremman kokonaissaannin puolesta.

Toisaalta puutosoireita saatetaan hoitaa normaalia suuremmilla annoksilla. Moni C-vitamiinilisä on 500 mg ja jos omat puutosoireensa saa kondikseen tuolla annoksella saatetaan vetää virhepäätelmä jonka mukaan 500 mg itselleen se paras määrä. Tosiasiassa appelsiini päivässä olisi hoitanut homman himaan yhtä todennäköisesti.

Ravintoainerikas ruoka. C-vitamiini ja sen suositeltava määrä (75 mg/vrk) on hyvä esimerkki siitä kuinka keinotekoista keskustelu siitä, onko 75 mg optimaalinen vai ei, on. Jos yhtään panostaa syömiseen ja syö päivässä kasviksia 500 g, hedelmän-pari ja 1-2 dl marjoja, 75 mg C-vitamiinia ylittyy moninkerroin. Voidaankin sanoa että jokainen joka syö terveellisesti saa monta kertaa päivittäisen saantisuosituksen C-vitamiinia. Ja kun syö terveellisesti, tulee saaneeksi ruokavaliosta monia muitakin terveellisiä ravintoaineita, antioksidantteja, flavonoideja ym. Tämän seurauksena saattaa kuvitella että hyvä olo tulee jostain tietystä ravintoaineesta kun se tuleekin niistä kaikista ja ylipäätään kohentuneesta ravitsemuksen laadusta.

Liikaa ilman haittavaikutuksia

Suositellun päiväsaannin ja suurimman turvallisen saannin välistä rajaa voitaneen kutsua liiaksi ilman haittavaikutuksia. Saannin kanssa liioitellaan mutta tämä ei kuitenkaan haittaa mitään. Kannattaa kuitenkin muistaa että tavallisella ruoalla on erittäin erittäin vaikeaa saada ravintoainetta liikaa. Liian suuri saanti saavutetaan lähestulkoon aina ravintolisillä - tai hyvin yksipuolisella ruokavaliolla. Joten jos päivittäinen saanti liikkuu suositellun päiväsaannin ja suurimman turvallisen saannin välissä pelkästään tavallisen ruokavalion ansiosta niin tällöin kaikki on hyvin. Jos siis saat C-vitamiinia päivässä 500 mg koska syöt runsaasti parsakaalia, sitrushedelmiä ja marjoja niin se kertoo ainoastaan siitä että ruokavaliosi on hyvin terveellinen. Ja niinhän homman pitäisikin mennä: ravintoaineiden korkea saanti on indikaattori terveellisestä ruokavaliosta, ei niin että terveeliseen ruokavalioon pyritään nostamalla saanti korkeaksi pillereillä.

Liikaa haittavaikutuksilla

Vaikka ravintoaine olisi kuinka terveellinen tahansa, riittävän suurena annoksena sekin muuttuu epäterveelliseksi. C-vitamiini on solujen hapettumista ehkäisevä antioksidantti mutta liian suurena annoksena siitä tulee pro-oksidantti eli hapettumista lisäävä. D-vitamiini on hyvästä mutta sen liiallinen saanti on yhteydessä lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Liian suuri kalsiumlisä saattaa lisätä sepelvaltimotaudin riskiä ja niin edelleen. Päivittäisen saantisuosituksen ja suurimman turvallisen saannin väli on suuri - niin suuri, ettei sitä yleensä ole mahdollista ylittää pelkällä ruoalla.

Mikä on sopiva määrä?

Oli ravintoaine sitten kuitu, välttämätön rasvahappo tai E-vitamiini, monipuolisella, suositusten mukaisella ruokavaliolla saanti on turvattu (D-vitamiini on poikkeus ja monelle D-vitamiinilisä onkin paikallaan). Tällöin optimaalisen saannin metsästys oikeastaan muuttuu epäolennaiseksi. Laadukas ruokavalio takaa riittävän saannin. Jos joku kyseenalaistaa tämän ohjeen kannattaa kysyä häneltä: myytkö tai oletko millään tavalla (esim. yhteistyökumppanina) mukana lisäravinne-, luontaistuote- tai hivenainemittausbisneksessä? Tutkimusnäyttö ei puhu ravintolisien käytön puolesta terveillä ihmisillä.