Laihduttaja, ole armollinen itsellesi

Syksy on erinomaista aikaa aloittaa uusi elämä. Moni aloittaa syksyllä uuden harrastuksen, toinen vaihtaa työpaikkaa, joku laittaa parisuhteen vaihtoon. Ihmiset puhkuvat intoa uuteen.

Syksy on myös aikaa jolloin aloitetaan elämäntapamuutos, ruokaremontti tai laihdutuskuuri. Kuntosalit ovat kesän jäljiltä pullollaan, kaupasta haetaan uudet juoksuverkkarit ja sitä rataa. Kesän jälkeen ilma on raikas ja uudet tuulet puhaltavat. Tällä kertaa onnistun!

Neuvo jonka ehkä kaikista eniten haluaisin antaa sinulle, joka olet päättänyt muuttaa elämäsi parempaan päin tänä syksynä, kuuluu: ole armollinen itsellesi. Elämäntapamuutoksessa kaikista tärkeintä on kuunnella omaa kroppaansa ja mikä vieläkin tärkeämpää, omaa päätään. Elämä kannattaa muuttaa omilla ehdoilla. Näin se on kaikista hauskinta ja tehty muutos myös pitää.

Monella laihduttajalla ja elämäntapamuutoksesta haaveilevalla koko projektin ajaa karille se, että itseltään vaaditaan liikaa. Ja toisaalta ei vaadita. Tämä on eräänlainen valtava paradoksi elämäntapamuutos/laihdutus/painonhallintaprojektissa. Se on kehä, josta olisi hyvä murtautua pois.

On tavallista ja hyvin inhimillistä että laihdutuskuuri aloitetaan laittamalla kovat piippuun heti kättelyssä. Tuttu stoori on tehdä ruokavaliosta yhdessä yössä sellainen, joka vastaa omaa käsitystä mahdollisimman terveellisestä syömisestä. Ruokavaliosta tehdään mahdollisimman terveellinen, siitä poistetaan kaikki herkut, kalorit pudotetaan hyvin alas.

Tämä on juuri sitä itseltään liian vaatimista. Omia tuntemuksia ei kuunnella vaan ruokavaliosta muokataan mahdollisimman terveellinen välittämättä omista, vuosien saatossa kertyneistä mieltymyksistä. Valitettavasti näitä vuosien saatossa kertyneitä mieltymyksiä (esim. itse rakastan ruisleipää ja syön kerran viikossa joko juustosnackseja tai Ben & Jerry`sin ällömakeaa jäätelöä, välillä molempia) ei voida heittää romukoppaan yhdessä yössä.

Ja kun itseltä vaaditaan liikaa eikä omaa päätä kuunnella, mitä tapahtuu? Jos on hyvä flow päällä, voi jaksaa jonkun aikaa. Mutta ennemmin tai myöhemmin tulee fiilis, "Ei saatana, miksi elän kuin munkki?". Sisulla ja kurilla kova kundi tai mimmi jatkaa vielä jonkun aikaa, mutta kun omaa sietokykyä venytetään liikaa, jossain vaiheessa jostain alkaa vuotaa. Ja sitten taivas repeää. Kilot vyöryvät takaisin lailla tsunamin. Kun kiloja on tullut takaisin, saattaa jossain vaiheessa tuntua joko siltä ettei koko proggiksella ole enää väliä tai sitten siltä että on arvoton, laihdutukseen kykenemätön luuseri ja koko elämänmuutosproggis kannattaa unohtaa. Nyt ollaan siinä elämäntapamuutoksen paradoksin ytimessä: ensin vaaditaan itseltään liikoja, kunnes ei enää jakseta, ja mennään toiseen ääripäähän: pannaan läskiksi, ei vaadita mitään ja syödään mitä sattuu. Tästä saattaa syntyä itseään ruokkiva kierre: kun laihduttaminen on epäonnistunut ja ollaan laitettu läskiksi ja lihottu monta kiloa, itseinho ja ketutus kasvavat. Vaikka ihminen on toisaalta hyvin fiksu, moni keksii tässä vaiheessa ratkaisuksi uuden elämäntapamuutoksen ja tiukan laihdutuskuurin - tällä kertaa onnistun koska kaikki on toisin!

Itseltään liikoja tai ei mitään vaatimisen kehä.

Ole armollinen itsellesi

Entä jos tällä kertaa tekisit kaiken toisin? On tutkittu juttu että elämäntapamuutospäätös pitää parhaiten kun elämäntapoihin tehdään muutoksia muutama kerrallaan. Ja ne muutokset kannattaa tehdä itseään kuunnellen. Muutosten tulee olla sellaisia joita uskoo itse sataprosenttisesti pystyvänsä pitämään. Muutoksia on turha etsiä Terveellisen syömisen ABC-kirjasta - ei ole mitään merkitystä kuinka terveellinen joku asia on jos sitä ei jaksa noudattaa enää puolen vuoden päästä. Jos joku viljaton ruokavalio tuntuu itselleen mielekkäältä eikä leipä maistu niin viljaton ruokavalio on kokeilemisen arvoinen! Jos taas ruisleipä on lemppariruoka ja sitä menee yhdeksän viipaletta päivässä hyvän juuston kera, kannattaa miettiä voisiko puolet leivästä korvata jollain muulla - esimerkiksi hyvillä kasviksilla. Hyvä muistisääntö on valita 2-3 muutosta ja pitää ne 3 kuukauden ajan. Jos olet pystynyt pitämään muutokset vielä 3 kuukauden päästä, on aika tehdä uudet pari muutosta.

Annan esimerkin omasta elämästäni. Vielä opiskeluaikoina kaverit naureskelivat minulle kuinka en syö ollenkaan kasviksia vaikka olen ravitsemustieteilijä! Kasvikset eivät olleet koskaan maistuneet minulle, toisin kuin punainen liha. Olin syömisiltäni tyypillinen suomalainen äijä. Olin jo valmistunut kun joskus kolmisen vuotta sitten heräsin tilanteen älyttömyyteen ja aloin vähitellen lisäämään kasviksia ruokavaliooni. Aloitin hellästi koska usein tuli fiilis ettei meinannut jaksaa syödä edes tomaattia aterian mukana. Nyt kolme vuotta myöhemmin kasvikset alkavat olemaan luonnollinen osa ruokavaliotani. En ole painostanut itseäni vaan olen yrittänyt pikkuhiljaa ujuttaa kasviksia mukaan. Vieläkin ne tökkivät välillä, mutta olen edistynyt hurjasti. Kun olen lounaspöydässä, kasaan puolet tai jopa ylikin lautasestani täyteen kasviksia. Tärkeintä kuitenkin on että ne ovat maistuvia - ei ole kiva syödä kasviksia vain siitä syystä että ne ovat terveellisiä. Nyt en voisi kuvitellakaan olla ilman kasviksia! Nykyinen sääntöni kuuluu: jokaisella aterialla tulee olla jotain tuoretta.

Muista siis: elämäntapamuutoksen tulee olla hauskaa, sen ei tarvitse tuntua askeettiselta!