2.12.2020

Raja häiriintyneen syömisen ja järkevän ruokavalion noudattamisen välillä on veteen piirretty viiva

Minulla on monen vuoden kokemus syömishäiriöiden ja muun häiriintyneen syömiskäyttäytymisen hoidosta. Useimmille meistä suomalaisista ruokavalion muuttaminen terveellisemmäksi mm. punaisen lihan ja sokerin vähentäminen on muutos parempaan. Olen tässä matkalla kuitenkin huomannut, että tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla. On häilyvää, missä vaiheessa hyvät tarkoitusperät kääntyvät itseään vastaan. Ruokavalion muuttaminen terveellisemmäksi voi mennä yli. On tietysti järkevää katsoa mitä suuhunsa laittaa, mutta samalla kannattaa muistaa että liiallinen syömisen tarkkailu voi mennä överiksi. Yksi syömishäiriön diagnostinen kriteeri on että ruokavalion ajattelu saa liian suuren osa elämässä. Olisi hyvä muistaa että vaikka syöminen vaikuttaa terveyteen, se on vain yksi pieni osa elämää.

Syöminen voi haukata liian suuren osan elämästä kieltojen ja ns terveellisten ruokien listan muodossa. Kasataan itselle päähän lista ruoista joita ei saa syödä ja joita saa syödä. Kiellettyjä ei saa syödä usein edes pieniä määriä koska ne ovat niin haitallisia. Kiellot perustellaan eri tavoin. Ruoka voi aiheuttaa syöpää tai diabetesta. Tämä on hyvin mustavalkoinen tapa nähdä maailma.

Yleinen tapa lajitella eri ruoat on jakaa ne lihottaviin ja ei-lihottaviin. Vaikka tietysti ymmärrän tämän tuovan monelle turvaa ja rajoja syömiseen, kun kohtaan tällaista ajattelua, osa minusta näkee punaista, osa kokee surua. Sellaista kuin lihottava tai ei-lihottava ruoka ei ole olemassa. Molemmat sanat ovat kieroutuneita ja vievät ruokavaliota väärään suuntaan.

Saatan suututtaa osan kun sanon että kasvisruokavalio voi olla samaa edellä mainittua elintarvikkeiden jakoa hyviin ja pahoihin, sallittuihin ja ei-sallittuihin. Jakoa hyviin ja pahoihin voidaan perustella eri tavoin: pahat ruoat tuhoavat maapalloa, lisäävät ilmastonmuutosta tai vahingoittavat eläimiä. Eläinperäisten ruokien laittaminen ”pahat, huonot”-kategoriaan ja kasviperäisten laittaminen hyvien kategoriaan on mustavalkoista ajattelua.

Ruokien jakaminen hyviin ja pahoihin voi olla rationaalisesti ja jopa tieteellisesti perusteltua. Tätä edustaa viljojen ja maitotuotteiden demonisointi. Mielestäni jonkinlainen häiriintyneen syömiskäyttäytymisen raja ylitetään siinä vaiheessa kun peruselintarvikkeita aletaan pitää terveyttä uhkaavina, jopa myrkyllisinä. Jos Prisman puuro- ja leipähylly ovat myrkkyosastoa, jonka tarjonta tulehduttaa ja aiheuttaa syöpää, homma menee liian pitkälle.

Samaa ajattelua edustaa tarkat ruokavalio-ohjelmat, kaloreiden laskeminen, ruoan tarkka punnitseminen jne. Tietysti ihminen tarvitsee selkeän kuvan päähänsä että mitä kannattaa syödä ja usein tarvitsee opetella järkevät annoskoot, ruokarytmin jne eli jonkinlaiset järkevän syömisen raamit. Kaloreiden laskeminen voi olla osa prosessia jossa opetellaan järkevää syömistä ja hyviä määriä. Liian tarkkoihin ohjeisiin tarraaminen ei kuitenkaan ole tervettä. Täsmäsyöminen on termi joka tarkoittaa sitä että syöminen on säännöllistä, riittävää, monipuolista ja sallivaa. Sen, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, opettelu voi vaatia aikaa, mutta on hyvä ymmärtää että liian tarkat ja ahtaat ohjeet sekä tarkat ruokamäärät ovat asioita joista olisi hyvä yrittää jossain vaiheessa päästää irti. Tämä ei välttämättä onnistu ilman ammattilaisen apua. Niin kuin Pink laulaa biisissä Just like a pill: instead of making me better, you’re making me ill. Jos koet ongelmia näiden asioiden kanssa, kannattaa hakea apua. Apu tuskin löytyy blogeista (kiitos että luet blogiani, mutta ratkaisu tuskin löytyy täältä) tai kirjoista. Ehkä kirjoitukseni antaa jollekin sysäyksen hakea apua oikeasta paikasta. Minulle voi aina tulla juttelemaan.

Terveellisten ruokien lista: ohrassa on enemmän beetaglukaania kuin kaurassa

Minun teesini terveellisessä ravitsemuksessa ovat: monipuolisuus, riittävyys, hyvä rytmi ja sallivuus. Kaikkea saa syödä kunhan muistaa kohtuuden. Mikään ruoka ei ole myrkyllistä joten mitään ruokaa ei ole tarpeen demonisoida tai sulkea ruokavaliosta kokonaan pois.

Olen siinä käsityksessä että kaikkein terveellisin ruokavalio on myös mahdollisimman monipuolinen. Jo ravitsemustieteen proffani opintojeni ensimmäisenä vuotena sanoi että kun syö monipuolisesti, saa monipuolisesti ravintoaineita ja riski sille että jotakin saisi liikaa, pienenee.

Schwingshackl ja kumppanit tekivät vuonna 2017 katsauksen eri ruokien vaikutuksesta tyypin 2 diabeteksen syntyyn. Tietyt ruoat toden totta joko lisäävät tai vähentävät diabeteksen riskiä. Lista näyttää tältä:

Täysvilja ja kasvikset ehkäisevät diabetesta.
Täysvilja ja kasvikset ehkäisevät diabetesta.

Listassa on selkeitä painotuksia. Esimerkiksi

  • Täysvilja on erityisen hyväksi terveydelle
  • Sokeria ja punaista lihaa kannattaa rajoittaa
  • Korvaa lihaa palkokasveilla
  • Nappaa kourallinen pähkinöitä välipalaksi - kaveriksi mukaan hedelmä
  • Maitotuotteista osa on terveydelle hyödyksi kun niitä nauttii kohtuudella
  • Vihanneksia ja hedelmiä kannattaa syödä runsaasti joka päivä
  • Aamu on ihan järkevä aloittaa kahvilla (ja kaurapuurolla)

Lista havainnollistaa hyvin myös sitä faktaa että monipuolinen ruokavalio on terveellinen. Jos sen haluaa tiivistää, aika hyvä voisi olla: syö runsaasti ja monipuolisesti erilaisia kasviperäisiä kuituja. Vaihda kasvavassa määrin vegeen ja pidä kasvisruokalounaita- ja päivällisiä, mutta älä jätä kaikkea eläinperäistä pois koska hapanmaitotuotteet ovat terveydelle edullisia. Myös kananmunat ovat todennäköisesti hyväksi terveydelle.

Micha ym. taas totesivat vuonna 2017 että seuraavat elintarvikkeet edistävät sydänterveyttä:

  • Hedelmät, vihannekset
  • Pähkinät ja siemenet
  • Palkokasvit
  • Täysvilja
  • Kala
  • Jogurtti
Sydänterveyttä taas heikentää todennäköisesti:
  • Prosessoimaton ja prosessoitu punainen liha
  • Sokeroidut limut
  • Suola
  • Transrasvat
Eli tässäkin tiivistelmä on että suosi kasviperäisiä ruokia, lisää vihanneksia, ota välipalaksi pähkinöiden kaverina hedelmä, korvaa punaista lihaa kalalla ja palkokasveilla, nauti monipuolisesti täysviljaa ja pidä hapanmaitotuotteet mukana. Täysin linjassa suomalaisten ravitsemussuositusten sekä esimerkiksi dyslipidemian ja diabeteksen Käypä hoito-suositusten kanssa.

Jos pidät tiukemmasta hiilarien rajoittamisesta, pointti kuuluu: voit vähentää hiilaria mutta vältä ketoa. Täysviljan kuitu ehkäisee diabetesta joten sen jättäminen kokonaan pois on kyseenalaista. Muista, että jo 60 grammalla täysviljaa saadaan ihanteellinen vaikutus terveyteen.

Viljoissa on tuhdisti ravintoaineita

Monipuolisuus on tärkeä pointti täysviljassa. Tein viljojen ravintoainepitoisuuksista yhteenvedon taulukkoon:

Viljat sisältävät hyvin rautaa ja magnesiumia. Ohra
on erinomainen beetaglukaanin lähde.

Viljojen skaala on laaja ja vaihteleekin suuresti, missä viljassa jotakin tiettyä ravintoainetta on eniten. Muutamia löydöksiä:

  • Ruishiutaleissa on eniten kuitua
  • Ohrapuurossa on enemmän beetaglukaania kuin kaurassa
  • Vehnähiutale on paras raudan ja niasiinin lähde
  • Kvinoassa on eniten magnesiumia, folaattia ja kaliumia
  • Kaura on paras sinkin lähde
  • Tattarissa on runsaasti magnesiumia
Yhteenvetona viljoista voisi sanoa että suomalaisten perusviljat ruis ja kaura ovat erinomaista tavaraa sisältäen mm. kuitua, rautaa ja sinkkiä. Kaurassa on beetaglukaania mutta yllättäjä on ohra, joka sisältää beetaglukaania vieläkin enemmän. Voisiko ehkä sanoa että ohra on aliarvostettu vilja? Vehnää saatetaan pitää epäterveellisenä mutta sen täysjyväversiossa on tuhdisti ravintoaineita, esim. kuitua ja rautaa. Ja kannattaa muistaa monipuolisuus ja kokeilla vähän erilaisiakin tuotteita: kvinoa on erinomainen magnesiumin, folaatin, kaliumin mutta myös raudan lähde.

Vatsaystävällisiä viljoja ovat kaura, kvinoa ja hirssi. Myös tattari on gluteeniton, muttei sovi kaikille.

28.10.2020

Onko oikea paleoliittinen ruokavalio terveellinen?


Järkevästi kasattu paleoruokavalio on
melko hyvä kokonaisuus.


Minulta kysytään joskus, onko paleoliittinen ruokavalio terveellinen. Vastaan tällöin, että riippuu mihin vertaa. Jos vertaa paleota siihen ruokavalioon, johon ihminen siirtyi heti paleoliittisen kauden jälkeen, vastaukseni on: kyllä on.

Ihminen alkoi siirtymään kasvavassa määrin maatalouteen noin 12 000 - 10 000 vuotta sitten. Tämän neoliittisen vallankumouksen aikana ihminen siirtyi metsästäjä-keräilijästä paikalleen asettuneeksi maanviljelijäksi. Neoliittisen vallankumouksen seurauksena ihmisen ruokavalio koostui pääosin muutamasta viljasta kuten vehnä ja ohra.

Tätä ennen ihmisen ruokavalio oli ollut monipuolisempi. Enemmistön, noin 60-80 prosenttia, ruokavaliosta muodostivat kasviperäiset lähteet kuten marjat, hedelmät, pähkinät ja siemenet. Lisäksi syötiin riistalihaa ja kalaa sekä kananmunia.

Paleoliittinen ruokavalio sisälsikin hyvät määrät kuitua, rautaa ja vitamiineja. Rasvan määrä oli todennäköisesti enintään kohtuullinen, sillä riistassa rasvaa on melko niukasti. Kala ja pähkinät olivat hyviä rasvanlähteitä ja niistä saatava rasva oli laadultaan erinomaista.

Maanviljelykseen siirtyminen lisäsi raudanpuuteanemiaa.

Ihmisen siirryttyä vahvemmin maatalouteen ruokavalio muuttui yksipuolisemmaksi. Esimerkiksi kuidunsaanti laski. Raudanpuuteanemia yleistyi: moni viljatuote sisältää rautaa, mutta viljan sisältämät fytaatit haittaavat sen imeytymistä. Imeytyäkseen paremmin rauta tarvitsisi C-vitamiinia ja/tai lihaa, mutta mikäli näitä ei ole tarjolla, rauta ei pääse imeytymään kunnolla. Myös niasiinin puutteesta johtuva pellagra sekä riboflaviinin puutos yleistyivät, kuten myös proteiinin liian vähäinen saanti.

Pelkästään viljaa sisältävä ruokavalio
ei ole riittävän monipuolinen.

Paleoliittinen ruokavalio ei sisällä oliiviöljyä tai kookosöljyä mutta viljaa kylläkin

Paleoruokavalio sisälsi siis paljon kaikkea sellaista hyvää, mitä maanviljelyksen ruokavalio ei sisältänyt. Se ei kuitenkaan sisältänyt oliiviöljyä eikä kookosöljyä, mutta se sisälsi viljaa.

Oliivipuita on kasvanut Välimeren alueella noin 10 000 - 11 000 vuoden ajan. Villejä oliiveja ihmiset ovat keränneet ruoaksi hieman tästä eteenpäin. Käsittääkseni oliiviöljyn tuotanto taas alkoi useampi vuosi tämän jälkeen. Oliiviöljyn tuotanto vaatii oliivipuun domestikaation ja viljelyn, joten se ei mitenkään voi olla osa paleoruokavaliota, jonka ideana on noudattaa nimenomaan maanviljelystä edeltävää ruokavaliota. Jos kivikautinen ruokavalio juontaa juurensa aikaan, joka oli yli 12 000 vuotta sitten, se ei voi sisältää elintarviketta, jolla on alle 10 000 vuotta vanha historia ja jota tuotetaan maanviljelyn keinoin. Oliiviöljy saattaa olla suunnilleen yhtä vanha elintarvike kuin juusto.

Oliiviöljy ei kuulu paleoruokavalioon.

Vastaava keissi on kookosöljy. Sen historia on vieläkin nuorempi, noin 4000 vuotta. Kookosöljyä on historian aikana käytetty Etelä- ja Keski-Amerikassa sekä Aasiassa. Euroopan metsästäjä-keräilijöiden ruokavalioon se ei kuulunut.

Kolmas paleoruokavalioon liittyvä väärinkäsitys on se ettei se sisällä viljoja. Tämä ei pidä paikkaansa. Kivikauden ihmiset söivät villiviljoja: durran eli sorghumin historia ulottuu kymmenien tuhansien, jopa 100 000 vuoden, päähän. Jo näin varhain ihmiset ovat prosessoineet ja syöneet viljaa. Todennäköisesti myös palkokasveja syötiin jo hyvin varhain.

Viljat ovat osa paleoruokavaliota.

Paleoliittisenä aikana ihmisen ruokavalion liha oli vähärasvaista riistaa tai kalaa, joka oli aivan erilaista kuin tämän päivän rasvainen nauta tai possu. Jos haluaa noudattaa paleoruokavaliota, paljon sopivampi liha siihen on vähärasvainen paistijauheliha kuin täysirasvainen nauta. Parhaiten sopii tietysti vähärasvainen riista tai kala.

Lehmä kesytettiin noin 10 000 vuotta sitten eli myöhemmin kuin paleoliittinen aika. Kivikautinen ihminen ei siis juuri käyttänyt maitotuotteita. Voi ja ghee valmistetaan lehmänmaidosta, joten paleoliittiseen ruokavalioon ne eivät sovellu.

Entä ruoan prosessointi?

Usein kohtaan myös väitteen, että ruoan prosessointi olisi automaattisesti epäterveellistä, ja että paleoruokavaliossa pitäisi välttää ruoan prosessointia. Tämä ei pidä paikkaansa. Jo paleoliittisen ajan ihmiset prosessoivat ruokaa mm. kypsentäen sen tulella. Jos haluaisimme syödä prosessoimatonta ruokaa, sekä liha että kala pitäisi syödä raakana. Ruoan kypsentäminen on ruoan prosessointia. Jos minkäänlaista prosessointia ei tehtäisi, ruoassa ei voisi käyttää mitään öljyjä, sillä elintarvikkeiden puristaminen öljyksi on sekin prosessointia.

Paleoliittisen ruokavalion vahvat puolet: kuitu, rasvan laatu, kalium ja tuoreet

Mielestäni paleoliittista ruokavaliota jäljittelevä ruokavalio on melko hyvä valinta. Paleo on paljon parempi valinta kuin ruokavalio, jonka koostuu enimmäkseen parista viljasta. Tällainen ruokavalio on tosi yksipuolinen.

Mielestäni terveellisen ruokavalion tärkein yksittäinen asia on monipuolisuus. Ja juuri tämä monipuolisuus on paleon vahvuus. Järkevästi kasattu paleo sisältää runsaasti kuitua, kaliumia, hyvää rasvaa sekä paljon tuoretta ja vitamiineja.

Vastoin suht yleistä virhekäsitystä, paleoliittinen ruokavalio sisältää kohtuudella myös viljoja. Nykypäivän viljat eivät tietystikään ole sama asia kuin kivikauden viljat, mutta eivät ole muutkaan elintarvikkeet. Esimerkiksi porkkana ja muut juurekset poimittiin ennen luonnosta villeinä kun taas tänä päivänä ne on ”kesytetty” ja niitä viljellään. Myös liha on erilaista kuin paleoliittisella kaudella, paitsi riista.

Paleon kuitupaletista saa monipuolisemman kun siihen lisää maltilla täysviljaa. Esimerkiksi kaurapuuroa aamupalalla ja lounaalla pieni annos täysjyväriisiä tai hirssiä. Molemmat ovat vatsaystävällisiä viljoja.