Minulla on monen vuoden kokemus syömishäiriöiden ja muun häiriintyneen syömiskäyttäytymisen hoidosta. Useimmille meistä suomalaisista ruokavalion muuttaminen terveellisemmäksi mm. punaisen lihan ja sokerin vähentäminen on muutos parempaan. Olen tässä matkalla kuitenkin huomannut, että tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla. On häilyvää, missä vaiheessa hyvät tarkoitusperät kääntyvät itseään vastaan. Ruokavalion muuttaminen terveellisemmäksi voi mennä yli. On tietysti järkevää katsoa mitä suuhunsa laittaa, mutta samalla kannattaa muistaa että liiallinen syömisen tarkkailu voi mennä överiksi. Yksi syömishäiriön diagnostinen kriteeri on että ruokavalion ajattelu saa liian suuren osa elämässä. Olisi hyvä muistaa että vaikka syöminen vaikuttaa terveyteen, se on vain yksi pieni osa elämää.
Syöminen voi haukata liian suuren osan elämästä kieltojen ja ns terveellisten ruokien listan muodossa. Kasataan itselle päähän lista ruoista joita ei saa syödä ja joita saa syödä. Kiellettyjä ei saa syödä usein edes pieniä määriä koska ne ovat niin haitallisia. Kiellot perustellaan eri tavoin. Ruoka voi aiheuttaa syöpää tai diabetesta. Tämä on hyvin mustavalkoinen tapa nähdä maailma.
Yleinen tapa lajitella eri ruoat on jakaa ne lihottaviin ja ei-lihottaviin. Vaikka tietysti ymmärrän tämän tuovan monelle turvaa ja rajoja syömiseen, kun kohtaan tällaista ajattelua, osa minusta näkee punaista, osa kokee surua. Sellaista kuin lihottava tai ei-lihottava ruoka ei ole olemassa. Molemmat sanat ovat kieroutuneita ja vievät ruokavaliota väärään suuntaan.
Saatan suututtaa osan kun sanon että kasvisruokavalio voi olla samaa edellä mainittua elintarvikkeiden jakoa hyviin ja pahoihin, sallittuihin ja ei-sallittuihin. Jakoa hyviin ja pahoihin voidaan perustella eri tavoin: pahat ruoat tuhoavat maapalloa, lisäävät ilmastonmuutosta tai vahingoittavat eläimiä. Eläinperäisten ruokien laittaminen ”pahat, huonot”-kategoriaan ja kasviperäisten laittaminen hyvien kategoriaan on mustavalkoista ajattelua.
Ruokien jakaminen hyviin ja pahoihin voi olla rationaalisesti ja jopa tieteellisesti perusteltua. Tätä edustaa viljojen ja maitotuotteiden demonisointi. Mielestäni jonkinlainen häiriintyneen syömiskäyttäytymisen raja ylitetään siinä vaiheessa kun peruselintarvikkeita aletaan pitää terveyttä uhkaavina, jopa myrkyllisinä. Jos Prisman puuro- ja leipähylly ovat myrkkyosastoa, jonka tarjonta tulehduttaa ja aiheuttaa syöpää, homma menee liian pitkälle.
Samaa ajattelua edustaa tarkat ruokavalio-ohjelmat, kaloreiden laskeminen, ruoan tarkka punnitseminen jne. Tietysti ihminen tarvitsee selkeän kuvan päähänsä että mitä kannattaa syödä ja usein tarvitsee opetella järkevät annoskoot, ruokarytmin jne eli jonkinlaiset järkevän syömisen raamit. Kaloreiden laskeminen voi olla osa prosessia jossa opetellaan järkevää syömistä ja hyviä määriä. Liian tarkkoihin ohjeisiin tarraaminen ei kuitenkaan ole tervettä. Täsmäsyöminen on termi joka tarkoittaa sitä että syöminen on säännöllistä, riittävää, monipuolista ja sallivaa. Sen, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, opettelu voi vaatia aikaa, mutta on hyvä ymmärtää että liian tarkat ja ahtaat ohjeet sekä tarkat ruokamäärät ovat asioita joista olisi hyvä yrittää jossain vaiheessa päästää irti. Tämä ei välttämättä onnistu ilman ammattilaisen apua. Niin kuin Pink laulaa biisissä Just like a pill: instead of making me better, you’re making me ill. Jos koet ongelmia näiden asioiden kanssa, kannattaa hakea apua. Apu tuskin löytyy blogeista (kiitos että luet blogiani, mutta ratkaisu tuskin löytyy täältä) tai kirjoista. Ehkä kirjoitukseni antaa jollekin sysäyksen hakea apua oikeasta paikasta. Minulle voi aina tulla juttelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti