Painonhallintaa ajatellaan usein kilo- ja kalorilähtöisesti: esimerkiksi kuinka monta kaloria minun tulee syödä jotta paino putoaa tietyn määrän? Painonhallinnassa ja laihduttamisessa ykkösjuttu ei kuitenkaan ole painon putoaminen vaan syömisen hallinnan ja nälän kuntoon laittaminen.
Jos painonhallinnassa keskitytään siihen että painon täytyy pudota, keskitytään helposti vääriin asioihin: kun tavoite on painon putoaminen, saatetaan tehdä melkein mitä vaan että paino putoaa. Usein nämä keinot ovat jopa epätoivoisia ja terveydelle pitkässä juoksussa haitallisia. Jos heti alkuun keskitytään painon putoamiseen, unohdetaan helposti se kaikkein tärkein asia syömisessä: syömisen hallinta.
Syömisen hallinta on oikeastaan kaiken a ja o terveellisessä syömisessä. Laihdutuskuureissa ja erilaisissa dieeteissä on yleensä se ongelma että syömisen hallintaan tai sen kuntoon laittamiseen ei panosteta. Mietitään vaan kuinka saada paino putoamaan. Tyyliin, liiallinen hiilarien syöminen lihottaa -> leikataan ne pois ruokavaliosta -> paino putoaa. Hiilarit lihottavat ja tästä syystä ne poistetaan, jolloin paino putoaa. Tällöin ei kuitenkaan pysähdytä miettimään: miksi hiilareita syödään liikaa? Terve ihminen, jolla elämä on tasapainossa, ei koe jatkuvaa tarvetta syödä hiilareita lihottavia määriä. Terveellä ihmisellä ei ole jatkuvaa hiilarin tai sokerin himoa - paitsi jos syömisen hallinnan kanssa on haasteita.
Syömisen hallinnan haasteet
Hyvin yleinen syömisen hallintaan liittyvä haaste on pitkät ruokailuvälit. On totta että osalle pidempi paasto aterioiden välillä sopii, mutta oma kokemukseni on että yleensä liian pitkä väli ruokailujen välillä kasvattaa nälkää ja vähentää kykyä vastustaa mielitekoja. Varsinkin jos heti aamupäivästä on liian pitkät välit syömisten välillä, nälkä kasvaa loppupäivää kohden.
Liian pitkät ateriavälit yhdistyy usein liian vähäiseen syömiseen. Jos aamupala on kuppi kahvia ja banaani, ja 5-6 tunnin päästä syödään lounaaksi kevyt salaatti myslipatukalla, loppupäivästä on todennäköisesti karmaiseva nälkä. Monella ylipainoisella laihtumisen suurin este on se ettei uskalleta syödä riittävästi. Lihomista pelätään niin paljon ettei uskalleta syödä riittävästi kunnon ruokaa. Paradoksaalisesti liian syömisen pelko ajaa lihavan syömään liian vähän, jolloin nälkä kasvaa ja kynnys mieliteolle pienenee. Saatetaan myös tehdä niin että syödään lounaalla tai päivällisellä liian vähän jotta päivän kaloreita voi vielä illalla nauttia karkista.
Stressi ja univaje heikentävät syömisen hallintaa
Stressi ja liian vähäinen uni haittaavat nekin syömisen hallintaa. Krooninen univaje lisää himoa makeaan ja suolaiseen, kun taas monelle herkut ovat stressinhallintakeino. Liikunta auttaa aidon nälän löytämisessä ja jos liikuntaa ei ole, edes pienen määrän lisääminen todennäköisesti parantaa tilannetta, osittain ehkä sen kautta että liikunta parantaa unen laatua ja stressinhallintaa.
Syömisen hallintaa haittaa myös jos elämä on kaaosta ja sekasotkua. Masentuneena ihminen sortuu helpommin epäterveellisiin valintoihin eikä terveelliseen syömiseen jakseta panostaa. Ruoalla saatetaan palkita rankan työpäivän jälkeen - toisaalta herkkuja voidaan syödä sydänsuruihin ja muihin vastoinkäymisiin, toisaalta iloon. Jos syömisen hallinta on sekaisin, aina löytyy hyvä syy ostaa karkkipussi.
Epäsäännöllinen ruokarytmi, liian vähäinen syöminen, kunnon ruoan pelkääminen, stressi, univaje, masennus ja tunne-elämän haasteet ovat syömisen hallinnan ja siten myös painonhallinnan kovaa ydintä. Tuloksellinen painonhallinta vaatii, että näille asioille annetaan niiden tarvitsema huomio. Tie ei läheskään aina ole helppo ja nopea, mutta jos nämä haasteet pystyy kohtaamaan ja voittamaan, painonhallinta onnistuu ja ihminen voi laihtua kymmeniä kiloja. Painonpudotus ei saisi koskaan olla painonpudotuksen ykköstavoite: painonpudotus on syömisen hallinnan ja fiksun tekemisen sivutuote. Ylipaino haittaa terveyttä ja siitä eroon pääseminen saa aikaan valtavia terveyshyötyjä mutta kilojen tuijottaminen saa keskittymään vääriin asioihin.
Käytännössä näiden asioiden kuntoon laittaminen on yleensä pitkä ja työläs prosessi. Mitä syvemmällä ollaan sen pidempään kestää saada homma purettua. Onnistunut painonhallinta sisältää mahtavia onnistumisia mutta myös lukuisia pettymyksiä ja repsahduksia. Ihan niin kuin tupakanpolton lopettaminenkin. Harva on niin yli-ihminen että onnistuu yhdellä yrittämällä. Proggis voi lähteä hyvin käyntiin mutta sitten vastoinkäyminen muulla elämän osa-alueella saattaa suistaa koko homman raiteiltaan: ihmissuhteen loppuminen, omaisen sairastuminen, yt-neuvottelut tai muu elämänkriisi vie helposti huomion ja jaksamisen ravitsemukseen panostamisesta. Välillä saatetaan palata lähtöpisteeseen mutta on tärkeää ymmärtää että sieltä pitää vaan nousta takaisin ylös ja jatkaa matkaa. Ihminen tarvitsee tukea projektissa onnistumisessa ja tätä tukea antaa niin ravitsemusterapeutti ja muut terveydenhuollon ammattilaiset kuin läheiset ihmisetkin. Tuki on erittäin tärkeää. Itse työskentelen siten että sovin asiakkaan kanssa yhdellä tapaamiskerralla 1-3 muutosta jotka hän toteuttaa: nämä voivat olla esimerkiksi kasvisten lisääminen lounaalla ja kunnon aamupalan syöminen. Muutokset sovitaan mahdollisimman konkreettisiksi siten että edellä mainittu ”kunnon aamupala” ei ole oikea tavoite kun taas lautasellinen kaurapuuroa, 100 g maitorahkaa, 2 dl mustikoita ja kourallinen pähkinöitä on. Kun nähdään kuukauden-parin välein, seurataan edistymistä ja joka kerralla opetellaan jotain uutta tai ihan vaan keskustellaan edistymisestä, elämäntavat paranevat pikkuhiljaa mutta varmasti. Jossain vaiheessa huomataan että vyötäröltä on lähtenyt 5 senttiä, veren rasva-arvot ovat normalisoituneet ja 10 vuotta sitten ostetut housut eivät enää kiristä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti