Esittelin Ilta-Sanomille jääkaappini sisällön vuoden alussa. Niin kuin arvata saattoi, vittuiluahan siitä seurasi. Koska ihmisiä näyttää niin kovasti kiinnostavan kuinka syön, ajattelin että voisin avata aihetta lisää ja kertoa mihin asioihin panostan omassa syömisessäni.
Kulmakivi numero 1: 80-20-sääntö
Ehkä tärkein asia ravitsemuksessani on se että en edes yritä tehdä syömisestäni mahdollisimman terveellistä. En tiedä onko sääntö kohdallani 80-20 vai 70-30, joinain viikkoina se on vähän enemmän ja toisinaan vähän vähemmän, mutta pääpointti on että kaiken ei tarvitse olla täydellistä.
Kulmakivi numero 2: kasviksia, hedelmiä ja erityisesti marjoja
Syön joka ruokailukerralla jotakin tuoretta. En koskaan syö vain leipää ja pastaa vaan mukana pitää olla edes 3 cm kurkkua. Lautasmalli on minulle liian kunnianhimoinen tavoite - ennen en syönyt kasviksia ollenkaan joten kun nyt tällä hetkellä kasviksia (= vihanneksia) tulee noin 400-500 g päivässä, olen siihen tyytyväinen. Olen hulluna marjoihin ja minulla menee nykyään vähintään kilon pussi mustikoita viikossa. Mandariineja menee pari päivässä.
Kulmakivi numero 3: runsaasti kuitua ja täysviljaa
Syön viikossa kilotolkulla ruisleipää, kaurapuuroa, kauraleseitä ja ruis- sekä kaurapastaa. Kuidunsaanti huitelee noin 10-20 grammassa per ruokailukerta. Valkoinen vilja, myslit ja murot eivät kuulu päivittäiseen ruokavaliooni. Sokeria tulee herkkupäivinä.
Kulmakivi numero 4: en juo kaloreita
Juon janoon vettä, aterialla vettä tai teetä. Lasillisesta tuoremehua tulee helposti satoja grammoja sokeria viikossa. Syönkin mieluummin paljon marjoja ja hedelmiä.
Kulmakivi numero 5: paljon arkiliikuntaa
Kävelen joka päivä vähintään 5 km. Tämä tarkoittaa viikkotasolla 35 kilometriä. Joskus kun kävelen kaverin kanssa sunnuntaina yli 15 km, huomaan että pitää käydä ylimääräisellä hampparilla ettei paino laske liian alas :)
Bonus-kulmakivi: en sotke ruokaa ja tunteita
En koskaan syö suruun tai tylsyyteen. Teen usein jopa niin että jos on paska päivä, jätän herkut syömättä koska jos ketuttaa, herkuttelu tuntuu karkkipäivän tuhlaamiselta. Syöminen ja myös ne herkut ja epäterveellinen tavara ovat ihania, iloa tuottavia asioita eikä niistä saisi koskaan tulla paha mieli tai omatunto. Joskus käy niinkin että vaikka olen ajatellut ostavani herkkuja, mietinkin että tarvitsenko tätä todella tänään vai teenkö mieluummin jotain muuta esim. tapaan ystäviä. En koskaan syö salaa tai piilottele syömisiäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti