20.6.2016

Haluatko laihtua pysyvästi? Lopeta laihduttaminen




Laihduttaminen on ikivanha keino pudottaa painoa. Paradoksaalista kyllä, laihduttaminen on erittäin huono keino laihtua pysyvästi ja saavuttaa normaali paino.

Laihtumistuloksia maailmalta


Toukokuussa uutisoitiin laajalti kuinka monen Suurin pudottaja-ohjelmaan osallistuneen henkilön paino oli noussut takaisin. Moni tuntui vetävän tästä johtopäätöksen että pikadieetit automaattisesti aiheuttavat lihomista vanhoihin mittoihin. Tämän syyksi laitettiin niin säästöliekkiä kuin ties mitä.

Tosiasiassa ainoastaan osa Suurin pudottaja-ohjelmaan (Biggest loser) osallistunut henkilö lihoi laihdutuskuuria edeltäviin mittoihinsa. Enemmistö osallistujista oli itseasiassa pärjännyt painonhallinnassa melko hyvin: vielä kuusi vuotta ohjelman loppumisesta heidän painonsa oli huomattavasti alhaisempi kuin lähtötilanteessa. Olenkin sillä linjoilla että Suurin pudottaja-ohjelman käyttäminen esimerkkinä totaalisen epäonnistuneesta painonhallinnasta on hölmö valinta. Rasvaprosenttina 44,7 on paljon parempi kuin 49,3. 132 kiloa on terveydelle paljon parempi kuin 149. Näkisin että tällä on jo vaikutusta myös kansanterveydellisessä mielessä.

Samansuuntaista tulosta tulee muualtakin: Anderson ja kumppanit totesivat jo vuonna 2001 että vaikka paino lähteekin laihduttamisen jälkeen vähitellen nousemaan, on se vielä viidenkin vuoden päästä selkeästi alempana kuin ennen laihduttamisen aloittamista.

Takaisinlihomisen trendi: Anderson ja kumppanit 2001.

Ansaitset parempaa kuin laihduttamisen


Miksi kirjoitan tekstin, jonka ensin otsikoin laihduttamisen vastaisesti, jatkan kertomalla kuinka laihduttaminen on huono keino saavuttaa normaali paino ja sitten kaiken tämän vastaisesti kerron kuinka laihduttaminen loppujen lopuksi edistääkin terveyttä? Siksi koska laihduttaminen on erittäin huono keino laihtua pysyvästi ja saavuttaa normaalipaino.

Jos sinulla olisi ainoastaan kaksi vaihtoehtoa, pysyä ylipainoisena tai laihtua 5-10 kiloa (ja olla silti hiukan pullea), valitsisit taatusti jälkimmäisen? Mieluummin vähemmän pullukka kuin täysin pullukka! On kaiketi parempi aloittaa esim. 100 kilosta, tehdä iso pudotus 80 kiloon ja nousta sieltä 90-93 kilon tienoille kuin pysyä 100 kilossa? Joku nostaa tässä kohin esille rasvattoman kudoksen (lihasmassan) menetykset joka seuraa tiukasta laihduttamisesta - näyttää kuitenkin siltä että menetykset eivät välttämättä kuitenkaan ole niin hurjia. Toisaalta lihominen vanhoihin mittoihin nostaa myös rasvatonta kudosta takaisin vanhoihin mittoihin eli ihmisen muuttuminen automaattisesti "laihaksi läskiksi" näyttääkin hieman kyseenalaiselta - varsinkin jos laihduttamiseen yhdistetään voimaharjoittelu ja runsaampi proteiininsaanti. Itse näen tätä työssäni päivittäin: kun henkilö pudottaa painoa, aloittaa rankan voimaharjoittelukuurin ja syö riittävästi proteiinia, on silminnähtävissä kuinka hänen painonsa putoaa samalla kun lihakset kasvavat ja penkkitulos nousee.

Päätin kirjoittaa tämän tekstin siitä syystä että en halua että ihmisten tarvitsee tyytyä siihen että painoa pudotetaan rajusti, jonka jälkeen jälkeen tehdään tiukka u-käännös, paino nousee lähelle vanhoja mittoja ja lopputuloksena ollaan edelleen ylipainoisia ja lihasta on menetetty. Vaikka kaikki Suurin pudottaja-osallistujat eivät lihoisikaan kaikkia kilojaan takaisin, monelle tapahtuu niin ja lopputuloksena kuitenkin on ainakin enemmän laiha läski kuin ennen. Olen nähnyt tämän tapahtuvan niin moneen kertaan niin monilla ihmisillä. Minä haluan että ihmiset saavuttavat ihannepainonsa ja pystyvät myös pitämään sen.

Tämän kirjoituksen tärkein viesti tiivistyy kahteen lauseeseen:

  1. Laihduttaminen on todennäköisesti parempi kuin olla kokonaan laihduttamatta.
  2. Kaikista parasta on unohtaa laihduttaminen ja keskittyä muuttamaan elintapojaan terveellisemmiksi. 

2-kohta vaatii rohkeutta, hyppyä tuntemattomaan. Elämme yhteiskunnassa joka on laihdutusteollisuuden- ja mainosten ylikyllästämä. "Hukkuvat tarttuvat oljenkorsiin" on osuva sanonta laihtumista toivovalle - tiedetään että laihduttaminen on tuskaa ja takaisinlihomisen riski on suuri, muttei haluta enää olla ylipainoisia ja kokeillaan jos jossain vielä piileskelisi se taikaluoti jonka avulla saisi laihdutettua ja pidettyä painon alhaalla.




2-kohta vaatii myös kärsivällisyyttä ja uskoa. Ihmiset kaipaavat harmittavan usein pikafiksejä ja ihmedieettejä. Olen kuullut miljoona kertaa lauseen "Mulle kaikki heti". Tällainen asenne johtaa helposti tilanteeseen jossa ihminen haluaa laihtua - mieluiten nopeasti - aloittaa laihdutuskuurin, sortuu, repsahtaa, lihoo takaisin kunnes jossain vaiheessa iskee taas paniikki että nyt pitää laihtua, lyödään kaikki vippaskonstit käyttöön ja kierre on valmis. Kun tällaisessa tilanteessa ainoa järkevä ratkaisu olisi ottaa hyppy sinne tuntemattomaan: unohtaa laihduttaminen ja alkaa muokata ruoka- ja liikuntatottumuksia vähitellen kohti sitä terveellisempää. Paino sanalla terveellisempää - terveellinen ruokavalio voi olla tavoite mutta kaiken ei tarvitse olla terveellistä HETI vaan ruokavalion muuttaminen terveellisemmäksi on järkevä tavoite.

Laihduttamisessa on yksi toinenkin mutta. Tämä on säästöliekki (tsekkaa kirjoitukseni säästöliekistä tästä). Säästöliekki eli metabolinen adaptaatio on luonnollinen osa laihduttamista eli kun syödään vähemmän kuin oma kulutus on, säästöliekki on aina mukana kuvioissa.  Mitä nopeampaa tahtia laihdutetaan, sitä rajumpi säästöliekki on. Eräs syy siihen miksi ihmiset lihovat laihdutuskuurien jälkeen niin ison osan painostaan takaisin on juuri tämä säästöliekki, aineenvaihdunnan hidastuminen. Maltillisessa, asteittain elämäntavat kondikseen-lähestymistavassa säästöliekki pidetään minimissä. Toisin sanoen koko laihduttaminen tehdään itselleen vähemmän tuskalliseksi! Tiukassa painonpudotuksessa säästöliekki voi alentaa päivittäistä energiankulutusta jopa satoja kaloreita.

Rohkaiseva esimerkki




Hyvä esimerkki laihduttamisesta vs. maltillisten muutosten tekemisistä on eräs keski-ikäinen miesasiakkaani. Tavatessamme ensi kertaa hänellä oli takanaan tiukkoja laihdutuskuureja. Painoa oli ensitapaamisessa yli 100 kiloa. Sovimme että nyt tehdään asiat toisin: hän saa syödä perunaa ja ruisleipää kunhan ottaa mukaan reilun annoksen salaattia; Hermesetas teehen on paljon parempi valinta kuin sokeri ja itseasiassa täysin ok että voi edelleen nauttia teen makeana; saunakalja sillon tällön on myös ok ja kekkereissä voi ottaa palan kakkua.

Miehen paino on pudonnut muutamassa kuukaudessa reippaasti alle sadan kilon eikä hän ole kertaakaan proggiksemme aikana nähnyt nälkää. Kunto on kasvanut kohisten ja mies kertoo olevansa paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Parhaiten miehen fiiliksiä kuvaa lausahdus, "Painohan on pudonnut kuin itsestään".

Kaikille jojo-laihduttaville ja tiukkojen laihdutuskuurien kanssa kamppaileville haluan sanoa: teillä on toivoa enemmän kuin uskottekaan! Unohtakaa laihduttaminen. Muuttakaa elintavoistanne muutama asia kerrallaan. Pitäkää nämä muutokset ennallaan ja vasta sitten kun ne tuntuvat luontevilta, tehkää uusia muutoksia. Kohtuullisuuden opettelu voi viedä aikaa ja tuntua alkuun hankalemmalta kuin ehdoton dieetti mutta voin taata sinulle että kun osaat sen, painonhallintasi on paljon helpompaa ja voit jopa saavuttaa sen mitä kenties kaikista eniten toivot: ihannepainosi.

Loppuyhteenveto


Jos haluat epätoivoisia pikafiksejä, ala laihduttamaan! Se on oiva keino saada painosi sahaamaan ja jojoilemaan. Jos sen sijaan haluat kestävää painonhallintaa ja normaalipainoa, tarvitset rohkeutta luopua siitä hemmetin laihduttamisesta. Painonhallinta on kuin elämä pienoiskoossa - täynnä paradokseja ja asioita jotka eivät ole sitä miltä ensikatsomalta näyttävät. Jos painonhallinnan ensimmäinen paradoksi on Syö riittävästi, voisi toinen olla Lopeta laihduttaminen. Niin kuin Tommy Hellstenkin sanoo, saat sen mistä luovut.

2.5.2016

Esiintyykö suomalaisilla B12-vitamiinin puutosta?




Olen törmännyt viime aikoina mainoksiin, joissa suositellaan ihmisille yleisesti B12-vitamiinilisän käyttöä. Haluan tarttua aiheeseen siitä syystä että B12-vitamiinilisän käyttöä perustellaan sillä että suomalaisilla esiintyy kyseisen vitamiinin puutosta. Toisaalta kyseinen väite pitää täysin paikkansa. Sen esittäminen noin, ilman minkäänlaista tarkennusta, on kuitenkin todella hämäävää, ja saa perus-Jampan- ja Pirjon turhaan ajattelemaan että nythän mun kannattaa ehdottomasti alkaa käyttämään valmistetta jotten sairastu puutostautiin. Onko näin?

Saanti ja puutos


B12-vitamiinin puutoksen syynä on harvoin se ettei sitä saataisi riittävästi ravinnosta. Suomalaisten B12-vitamiinin saanti on tarpeeseen nähden moninkertaista. B12-vitamiinia saadaan vain ja ainoastaan eläinperäisestä ruoasta - parhaita lähteitä suomalaisilla ovat liha, maitotuotteet, kala ja maksa. Ja näitä me suomalaiset syömme riittävästi. Tavallisen tallaajan ei tarvitse huolestua B12-vitamiinin puutoksesta.

Yleisin syy B12-vitamiinin puutokseen on se että vitamiini ei imeydy kunnolla, eli kyseessä on imeytymishäiriö. Syynä tähän voi olla esimerkiksi:

  • Mahalaukun solut eivät eritä riittävästi B12-vitamiinin imeytymiseen tarvittavaa sisäistä tekijää, joka aiheuttaa sen että jopa 100 % B12-vitamiinista poistuu ulosteiden mukana
  • Surkastuttava mahalaukun tulehdus eli atrofinen gastriitti. Tämän voi aiheuttaa helikobakteeri tai autoimmuunisairaus
  • Mahalaukun poisto esim. syövän takia
  • Mahalaukun ja ohutsuolen leikkaus voi aiheuttaa tarvetta vitamiinilisälle
  • Diabeteslääke metformiini voi heikentää imeytymistä

B12-vitamiinin puutetta esiintyy etupäässä ikäihmisillä. Yli 65-vuotiaista suomalaisista kymmenellä prosentilla on B12-vitamiinin puute. Iäkkäillä yleisin syy on juuri edellä mainittu imeytymishäiriö. Nuorilla puute on harvinainen.

Vegaani riskiryhmässä


Koska B12-vitamiinia on ainoastaan eläinperäisessä ruoassa, saattaa sen saanti jäädä liian alhaiseksi tiukkaa kasvisruokavaliota noudattavalla henkilöllä (vegaani). Kasvissyöjillä onkin todettu muita alhaisemmat B12-vitamiinitasot, tsekkaa myös tästä. Tilanne korjaantuu helposti jos vaihtaa vegaanista lakto-ovo-vegetaristiksi - maitotuotteet ja kananmunat kun ovat erinomaisia B12-vitamiinin lähteitä. Olen kirjoittanut kasvisruokavaliosta ja sen mahdollisista ravintoainepuutoksista laajemmin otsikolla `Kasvisruokavalio urheilijalla`. Lyhyemmän tarkistuslistan löydät tästä.

Vegaanin ei ole kuitenkaan missään nimessä välttämätöntä vaihtaa tiukasta kasvissyönnistä lakto-ovo-vegetarismiin. Erilaiset kasvipohjaiset maidon korvikkeet kuten kaurajuoma ovat erinomaisia B12-vitamiinin lähteitä siitä syystä että niihin lisätään B12-vitamiinia. Kasvipohjaisia maidonkorvikkeita voi ja kannattaa käyttää niin kuin maitoa - juomalla niitä 5-6 dl vuorokaudessa vegaani saa B12-vitamiinin lisäksi muitakin tärkeitä ravintoaineita kuten kalsiumia ja D-vitamiinia. Juomista ei kannata kuitenkaan valita luomuversiota, sillä niihin ei automaattisesti lisätä B12-vitamiinia eikä muitakaan suojaravintoaineita. Toki jos luomuversiota haluaa käyttää, B12-vitamiinin - kuten monen muunkin suojaravintoaineen, sillä luomuun niitä ei lisätä - voi napata myös pilleripurkista.

Lisää tiukkaa asiaa kasvisruokavaliosta voit lukea Antti Aron kirjoituksesta täältä.

Mistä B12-vitamiinia saa?


B12-vitamiinia saa eläinperäisestä ruoasta. Liha ja maitotuotteet ovat hyviä lähteitä, tosin niin ovat myös kasvipohjaiset maidonkorvikkeet, kuten edellä mainittu kaurajuoma. Tässä pikkulista yleisistä elintarvikkeista, joissa B12-vitamiinia on.



B12-vitamiinin tarve vuorokaudessa on 2 µg. Riittävän määrän saa esimerkiksi jo 5 dl:stä maitoa - tai kaurajuomaa. Mikäli maitoa ei halua juoda niin paljoa, saman verran B12-vitamiinia saa 40 grammasta kirjolohifilettä - enemmän kuin tarpeen tulee jo kahdesta kananmunasta.

Loppuyhteenveto





Suomalaisilla esiintyy B12-vitamiinin puutosta. On kuitenkin vähintäänkin hämäävää antaa ymmärtää että suomalaisilla yleisesti esiintyy B12-vitamiinin puutosta. B12-vitamiinin puutoksen riskiryhmään kuuluu kolme porukkaa, joita ovat ikäihmiset, imeytymishäiriöistä kärsivät ja vegaanit. Järkevin ratkaisu ei ole tuputtaa suomalaisilla yleisesti B12-vitamiinilisää. Ennemminkin kannattaa keskittyä siihen että ne ihmiset joilla on ongelmia imeytymisen (korkea ikä, leikkaus, sairaus, lääkitys) kanssa tai jotka noudattavat rajoitusruokavalioita (veganismi), tunnistavat tämän ja tarpeen mukaan hakeutuvat ensin asian suhteen hoitoon, jossa lääkärin ja/tai laillistetun ravitsemusterapeutin kanssa selvitetään kuinka mahdollista liian vähäistä saantia (/imeytymistä) kannattaa lähestyä. Ihmisiä ei kannata kannustaa popsimaan vitamiinipillereitä turhaan - varsinkin kun pillereitä käyttävät ovat yleensä juuri niitä jotka ovat jo valmiiksi terveystietoisempia ja terveempiä, niitä joille pillereillä on kaikista vähiten tarvetta. B12-vitamiini on tässä mielessä vähän niin kuin rauta: osalla ihmisistä on siitä todellista puutetta, mutta suurelle osalle ei ole mitään tarvetta alkaa käyttää valmistetta.

20.4.2016

Miksi laihdutuskuurit eivät toimi?




Kävin keskustelun ystäväni kanssa. Ystäväni kertoi tajunneensa hiljattain, että olin ollut oikeassa neuvoessani häntä laihduttamisessa ja painonhallinnassa. Neuvoni oli ollut ja on edelleen: unohda laihduttaminen ja keskity pieniin, pysyviin muutoksiin kerrallaan. Ystäväni kertoi, kuinka jokaisen muutaman viikon tai kuukauden laihduttamisen jälkeen kuuri päättyi aina täydelliseen mahalaskuun ja herkutteluputkeen. Miksi näin käy? Miksi kuukauden aikana saavutettua viiden kilon painonpudotusta on niin vaikea säilyttää?

Yksi syy on se, että laihdutuskuurin aikana ei päästä pureutumaan ylipainon syihin - mistä ylipainosi todella johtuu? Näitä kutsun myös jokaisen henkilön omiksi painonhallinnan MÖRÖIKSI. Möröt ovat niitä jotka saavat painonhallinnan, liikunnan ja terveelliset elämäntavat katkeamaan, korvautumaan herkuttelulla, sohvalla makaamiselle ja muilla epäterveellisillä jutuilla.

On totta, että sokeri, rasva ja suola maistuvat hyvältä. Tämä ei kuitenkaan ole syy ylipainoon. Nimittäin lähestulkoon jokaisen suuhun ne maistuvat hyvältä - yksilöllisellä ripauksella toki siten että siinä missä toinen tykkää suolaisesta, toiselle maistuu ennemmin makea. Se, että ne maistuvat niin hyvältä, ei ole syy KENENKÄÄN ylipainoon. Syynä ovat möröt.

Painonhallinnan mörköjä on erilaisia. Kuten edellä kirjoitin, möröt ovat niitä jotka suistavat meidät pois terveellisiltä elintavoilta, niiltä joita olemme niin tiukasti päättäneet noudattaa. Eräs hyvin yleinen mörkö on EPÄSÄÄNNÖLLINEN ATERIARYTMI. Jos elämä on liian hektistä eikä aikaa löydy kunnon aamupalalla eikä lounaalle, illalla on karmiva nälkä. Vaikka laihduttaisi 20 kiloa dieetillä, jos elämän hektisyyttä, aikaa ruoalle, ei ole laitettu kuntoon, paino alkaa nousta koska olosuhteet painonhallinnalle EIVÄT DIEETIN AIKANA OLE MUUTTUNEET MIHINKÄÄN.

Tästä päästäänkin oikeastaan koko homman ytimeen. Avainsana painonhallinnassa on asioiden muuttaminen - esimerkiksi olosuhteiden ja asenteiden muuttaminen sellaisiksi että ne tukevat painonhallintaa. Jos halutaan hallita painoa, ensin tulee keskittyä olosuhteisiin, niihin asioihin jotka pitävät ylipainoa yllä. Yksi tai kaksi tai tuhat dieettiä ei muuta olosuhteita, dieetti vain IKÄÄNKUIN HYPPÄÄ NÄIDEN ASIOIDEN YLI. Helposti ajatellaan, että "Kyllä ne sitten korjaantuvat kun on tarpeeksi tahtoa". Menestyksekkäässä painonhallinnassa kilojen putoaminen ei tule ensimmäisenä - ensimmäisenä tulee elämäntapojen ja olosuhteiden muuttaminen. Kilot kyllä lähtevät putoamaan kun on aikaa syödä aamupala, lounas ja tehdä puolen tunnin kävelylenkki päivittäin.

Luettelen seuraavassa yleisiä painonhallinnan mörköjä.

- Lohtusyöminen tai hyvän tapahtuman kunniaksi syöminen. Jos henkilön ylipainon syynä on tapa syödä suruunsa tai palkita itsensä ruoalla, dieetti ei auta mitään. Tällaisessa tilanteessa tulee käydä läpi asian ydintä: miksi henkilö syö suruunsa ja palkitsee itseään ruoalla? Syitä löytyy varmasti yhtä monta kuin ihmisiäkin, eikä pointtina ole ainoastaan syyn kaiveleminen vaan myös se, kuinka tästä tavasta voitaisiin opetella pois.

- Huono parisuhde. Jos parisuhde masentaa, puoliso tuntuu väärältä, pahimmassa tapauksessa pettää tai jopa hakkaa, voimavaroja painonhallintaan tuskin löytyy. Oletko ikinä alkanut laihduttaa vaikeassa elämäntilanteessa, asenteella ”Nyt pudotan ne 10 kiloa vaikka läpi harmaan kiven!”, vain todetaksesi että dieetin jälkeen kaikki kilot alkavat vyörymään takaisin koska tämän hetkisessä elämäntilanteessa vaan on tärkeämpiäkin asioita kuin pari ekstramakkaraa vyötäröllä? Saattaa myös olla niin ettei parisuhde ole suinkaan huono, mutta puoliso ei vaan tajua tukea sinua painonhallinnassa. Molemmissa näistä tapauksista ihan ensimmäisenä tulee laittaa parisuhdeasiat kuntoon, merkitsi se sitten tiukkaa karkkikeskustelua puolison kanssa tai eroamista.

- Huonot ruoanlaittotaidot. Jos ei osaa tehdä mitään terveellistä ja maistuvaa, on painonhallintaakin hyvin vaikea noudattaa. Kukaan ei jaksa elää lopunelämäänsä kanasalaatillla – eikä pidäkään. Onneksi.

- Joku saattaa syödä siksi, ettei ole parempaakaan tekemistä. Toinen syö, koska elämä on niin yksinäistä, kylmää ja masentavaa että ruoka tuo siihen edes jotain lämpöä ja sisältöä. Tällöinkään ei ratkaisuna ole pikadieetti vaan esimerkiksi ensimmäisen tapauksen kohdalla uusi harrastus.

- Lopuksi, syynä voi olla myös yksinkertaisesti se, ettei oikeasti edes halua pudottaa painoa ja olla normaalipainoinen tai hoikka. Haluatko oikeasti kaiken sen mitä miinus 15 kilon mukana tulee? On totta, hoikempana on mukava kävellä vähemmissä vaatteissa kesällä, mutta onko se niistä kaikista ah-niin-ihanista suklaakiloista kieltäytymisen arvoista? Monella painonhallinta tyssää tylyyn faktaan siitä, että se, mitä haluaa elämässä ja painonhallinnassa, ei vielä kuitenkaan ole niin kirkas kuin lukiessa uusinta naistenlehteä tai treenilehteä kauniita vartaloita ihastellen vielä vartti sitten tuntui. Hyvä juttu on se, että näitä asioita voi pohtia ja penkoa. Koko tässä penkomisprosessissa saattaa mennä tovi – toisilla se kestää kymmeniä vuosia, jonka aikana käydään läpi monia epäonnistuneita laihdutusyrityksiä. Jos nämä asiat tuntuvat vaikeilta, niin jotta projektissa ei tarvitsisi viettää kymmeniä vuosia, voi olla järkevää kokeilla penkoa asioita yhdessä koulutetun ravitsemuksen ammattilaisen kanssa. Pätevän ammattilaisen kanssa tulee katsoneeksi ravitsemuksen asioita aivan uudesta näkökulmasta saattaen löytää vastauksia omassa ravitsemuksessa askarruttaviin kohtiin.

Kolme kysymystä loppuun:

1. Mitä sinä haluat?
2. Miksi?
3. Oletko oikeasti valmis tekemään kaiken tarvittavan sen eteen?