Mitä enemmän pidän ravitsemusvastaanottoa, sitä yksinkertaisemmaksi ravitsemusneuvontani muuttuu. Voisi luulla että koulutuksen lisääntyessä ja tiedon karttuessa asiakkaan haluaisi kyllästää kaikella tärkeällä tiedolla, mutta se meneekin ihan päinvastoin.
Olen pannut merkille sellaisen asian että mitä pidempi koulutus ravitsemustieteestä, sitä yksinkertaisempia asioita ihminen ravitsemuksesta puhuttaessa tuo esille. Voisi luulla että tieto lisää tarvetta hienostella yksityiskohdilla mutta tosiasiassa tieto auttaa näkemään metsän puilta. Sama toimii käänteisesti: mitä lyhyempi koulutus, sitä enemmän ravitsemuksen "asiantuntija" painottaa pikkujutuilla kikkailua - toinen toistuva teema on mustavalkoisuus, tiettyjen asioiden raju korostaminen ja toisten jyrkkä rajoittaminen. Mieleen tulee omat opiskeluajat ja ensimmäinen tutkielmani, jossa vannoin omega-6:3-suhteen tärkeyden nimeen. Työni arvostellut proffa oli kiltti eikä pudottanut mua maan pinnalle pahasti.
"Hukkuvat miehet tarttuvat oljenkorsiin" pitää paikkansa - mitä enemmän oman syömisensä suhteen on hukassa, sitä enemmän yrittää etsiä sitä ihmejippoa joka pelastaisi kaiken. Ihan niin kuin politiikassa populistit, ravitsemuksessa erilaiset poppamiehet tarjoavat ratkaisua, joka vaihtelee viljojen jättämisestä sokerittomuuteen tai "superfoodeihin".
Oikea ratkaisu ei kuitenkaan ole asioiden monimutkaistaminen vaan niiden tekeminen niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista. Mitä enemmän kadoksissa ratkaisu tuntuu olevan, sen olennaisempaa on pysähtyä ja kuunnella itseään. Ravitsemus on vähän niin kuin ihmissuhteet: molemmat hyvin yksinkertaisia asioita, mutta kun niihin sotketaan tunteet, ne muuttuvat monimutkaisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti