Laihduttaminen on ikivanha keino pudottaa painoa. Paradoksaalista kyllä, laihduttaminen on erittäin huono keino laihtua pysyvästi ja saavuttaa normaali paino.
Laihtumistuloksia maailmalta
Toukokuussa uutisoitiin laajalti kuinka monen Suurin pudottaja-ohjelmaan osallistuneen henkilön paino oli noussut takaisin. Moni tuntui vetävän tästä johtopäätöksen että pikadieetit automaattisesti aiheuttavat lihomista vanhoihin mittoihin. Tämän syyksi laitettiin niin säästöliekkiä kuin ties mitä.
Tosiasiassa ainoastaan osa Suurin pudottaja-ohjelmaan (Biggest loser) osallistunut henkilö lihoi laihdutuskuuria edeltäviin mittoihinsa. Enemmistö osallistujista oli itseasiassa pärjännyt painonhallinnassa melko hyvin: vielä kuusi vuotta ohjelman loppumisesta heidän painonsa oli huomattavasti alhaisempi kuin lähtötilanteessa. Olenkin sillä linjoilla että Suurin pudottaja-ohjelman käyttäminen esimerkkinä totaalisen epäonnistuneesta painonhallinnasta on hölmö valinta. Rasvaprosenttina 44,7 on paljon parempi kuin 49,3. 132 kiloa on terveydelle paljon parempi kuin 149. Näkisin että tällä on jo vaikutusta myös kansanterveydellisessä mielessä.
Samansuuntaista tulosta tulee muualtakin: Anderson ja kumppanit totesivat jo vuonna 2001 että vaikka paino lähteekin laihduttamisen jälkeen vähitellen nousemaan, on se vielä viidenkin vuoden päästä selkeästi alempana kuin ennen laihduttamisen aloittamista.
 |
| Takaisinlihomisen trendi: Anderson ja kumppanit 2001. |
Ansaitset parempaa kuin laihduttamisen
Miksi kirjoitan tekstin, jonka ensin otsikoin laihduttamisen vastaisesti, jatkan kertomalla kuinka laihduttaminen on huono keino saavuttaa normaali paino ja sitten kaiken tämän vastaisesti kerron kuinka laihduttaminen loppujen lopuksi edistääkin terveyttä? Siksi koska laihduttaminen on erittäin huono keino laihtua pysyvästi ja saavuttaa normaalipaino.
Jos sinulla olisi ainoastaan kaksi vaihtoehtoa, pysyä ylipainoisena tai laihtua 5-10 kiloa (ja olla silti hiukan pullea), valitsisit taatusti jälkimmäisen? Mieluummin vähemmän pullukka kuin täysin pullukka! On kaiketi parempi aloittaa esim. 100 kilosta, tehdä iso pudotus 80 kiloon ja nousta sieltä 90-93 kilon tienoille kuin pysyä 100 kilossa? Joku nostaa tässä kohin esille rasvattoman kudoksen (lihasmassan) menetykset joka seuraa tiukasta laihduttamisesta - näyttää kuitenkin siltä että menetykset eivät välttämättä kuitenkaan ole niin hurjia. Toisaalta lihominen vanhoihin mittoihin nostaa myös rasvatonta kudosta takaisin vanhoihin mittoihin eli ihmisen muuttuminen automaattisesti "laihaksi läskiksi" näyttääkin hieman kyseenalaiselta - varsinkin jos laihduttamiseen yhdistetään voimaharjoittelu ja runsaampi proteiininsaanti. Itse näen tätä työssäni päivittäin: kun henkilö pudottaa painoa, aloittaa rankan voimaharjoittelukuurin ja syö riittävästi proteiinia, on silminnähtävissä kuinka hänen painonsa putoaa samalla kun lihakset kasvavat ja penkkitulos nousee.
Päätin kirjoittaa tämän tekstin siitä syystä että en halua että ihmisten tarvitsee tyytyä siihen että painoa pudotetaan rajusti, jonka jälkeen jälkeen tehdään tiukka u-käännös, paino nousee lähelle vanhoja mittoja ja lopputuloksena ollaan edelleen ylipainoisia ja lihasta on menetetty. Vaikka kaikki Suurin pudottaja-osallistujat eivät lihoisikaan kaikkia kilojaan takaisin, monelle tapahtuu niin ja lopputuloksena kuitenkin on ainakin enemmän laiha läski kuin ennen. Olen nähnyt tämän tapahtuvan niin moneen kertaan niin monilla ihmisillä. Minä haluan että ihmiset saavuttavat ihannepainonsa ja pystyvät myös pitämään sen.
Tämän kirjoituksen tärkein viesti tiivistyy kahteen lauseeseen:
- Laihduttaminen on todennäköisesti parempi kuin olla kokonaan laihduttamatta.
- Kaikista parasta on unohtaa laihduttaminen ja keskittyä muuttamaan elintapojaan terveellisemmiksi.
2-kohta vaatii rohkeutta, hyppyä tuntemattomaan. Elämme yhteiskunnassa joka on laihdutusteollisuuden- ja mainosten ylikyllästämä. "Hukkuvat tarttuvat oljenkorsiin" on osuva sanonta laihtumista toivovalle - tiedetään että laihduttaminen on tuskaa ja takaisinlihomisen riski on suuri, muttei haluta enää olla ylipainoisia ja kokeillaan jos jossain vielä piileskelisi se taikaluoti jonka avulla saisi laihdutettua ja pidettyä painon alhaalla.
2-kohta vaatii myös kärsivällisyyttä ja uskoa. Ihmiset kaipaavat harmittavan usein pikafiksejä ja ihmedieettejä. Olen kuullut miljoona kertaa lauseen "Mulle kaikki heti". Tällainen asenne johtaa helposti tilanteeseen jossa ihminen haluaa laihtua - mieluiten nopeasti - aloittaa laihdutuskuurin, sortuu, repsahtaa, lihoo takaisin kunnes jossain vaiheessa iskee taas paniikki että nyt pitää laihtua, lyödään kaikki vippaskonstit käyttöön ja kierre on valmis. Kun tällaisessa tilanteessa ainoa järkevä ratkaisu olisi ottaa hyppy sinne tuntemattomaan: unohtaa laihduttaminen ja alkaa muokata ruoka- ja liikuntatottumuksia vähitellen kohti sitä terveellisempää. Paino sanalla terveellisempää - terveellinen ruokavalio voi olla tavoite mutta kaiken ei tarvitse olla terveellistä HETI vaan ruokavalion muuttaminen terveellisemmäksi on järkevä tavoite.
Laihduttamisessa on yksi toinenkin mutta. Tämä on säästöliekki (tsekkaa kirjoitukseni säästöliekistä tästä). Säästöliekki eli metabolinen adaptaatio on luonnollinen osa laihduttamista eli kun syödään vähemmän kuin oma kulutus on, säästöliekki on aina mukana kuvioissa. Mitä nopeampaa tahtia laihdutetaan, sitä rajumpi säästöliekki on. Eräs syy siihen miksi ihmiset lihovat laihdutuskuurien jälkeen niin ison osan painostaan takaisin on juuri tämä säästöliekki, aineenvaihdunnan hidastuminen. Maltillisessa, asteittain elämäntavat kondikseen-lähestymistavassa säästöliekki pidetään minimissä. Toisin sanoen koko laihduttaminen tehdään itselleen vähemmän tuskalliseksi! Tiukassa painonpudotuksessa säästöliekki voi alentaa päivittäistä energiankulutusta jopa satoja kaloreita.
Rohkaiseva esimerkki
Hyvä esimerkki laihduttamisesta vs. maltillisten muutosten tekemisistä on eräs keski-ikäinen miesasiakkaani. Tavatessamme ensi kertaa hänellä oli takanaan tiukkoja laihdutuskuureja. Painoa oli ensitapaamisessa yli 100 kiloa. Sovimme että nyt tehdään asiat toisin: hän saa syödä perunaa ja ruisleipää kunhan ottaa mukaan reilun annoksen salaattia; Hermesetas teehen on paljon parempi valinta kuin sokeri ja itseasiassa täysin ok että voi edelleen nauttia teen makeana; saunakalja sillon tällön on myös ok ja kekkereissä voi ottaa palan kakkua.
Miehen paino on pudonnut muutamassa kuukaudessa reippaasti alle sadan kilon eikä hän ole kertaakaan proggiksemme aikana nähnyt nälkää. Kunto on kasvanut kohisten ja mies kertoo olevansa paremmassa kunnossa kuin aikoihin. Parhaiten miehen fiiliksiä kuvaa lausahdus, "Painohan on pudonnut kuin itsestään".
Kaikille jojo-laihduttaville ja tiukkojen laihdutuskuurien kanssa kamppaileville haluan sanoa: teillä on toivoa enemmän kuin uskottekaan! Unohtakaa laihduttaminen. Muuttakaa elintavoistanne muutama asia kerrallaan. Pitäkää nämä muutokset ennallaan ja vasta sitten kun ne tuntuvat luontevilta, tehkää uusia muutoksia. Kohtuullisuuden opettelu voi viedä aikaa ja tuntua alkuun hankalemmalta kuin ehdoton dieetti mutta voin taata sinulle että kun osaat sen, painonhallintasi on paljon helpompaa ja voit jopa saavuttaa sen mitä kenties kaikista eniten toivot: ihannepainosi.
Loppuyhteenveto
Jos haluat epätoivoisia pikafiksejä, ala laihduttamaan! Se on oiva keino saada painosi sahaamaan ja jojoilemaan. Jos sen sijaan haluat kestävää painonhallintaa ja normaalipainoa, tarvitset rohkeutta luopua siitä hemmetin laihduttamisesta. Painonhallinta on kuin elämä pienoiskoossa - täynnä paradokseja ja asioita jotka eivät ole sitä miltä ensikatsomalta näyttävät. Jos painonhallinnan ensimmäinen paradoksi on Syö riittävästi, voisi toinen olla Lopeta laihduttaminen. Niin kuin Tommy Hellstenkin sanoo, saat sen mistä luovut.
