"Huh. Mä en edes tiedä mistä mä aloittaisin. Edes kiitos ei riitä siihen kuinka kiitollinen mä olen siitä päivästä noin seitsemän kuukautta sitten kun Petterin kanssa lyötiin kättä päälle ja alettiin treenaamaan yhdessä! Muistan edelleen ekat yhteiset treenit. Muistan sen hapotuksen, sen innostuksen, kun samalla mietin et mitä ihmettä mä teen, veri maistui suussa kun tältä neidiltä otettiin luulot pois. Ja samalla minulle todistettiin, että nyt on löytynyt minulle sopiva traineri! Mutta muistan myös sen fiiliksen sen jälkeen, voittajafiilis! Jäi koukkuun siihen fiilikseen, itsensä voittamiseen, jossa Petteri on aivan huikea! Ei ollu treenejä milloin hän ei olisi puskenut minua olemaan nopeampi, vahvempi ja parempi minä. Jos mun usko itseeni horjui, Petterin usko ei. Jos mun voimat meinasi loppua, oli Hercules mukana ja tsemppas viimeset toistot. Vaikka treenattiinkin kovaa ja Petteri puskikin aina parempaan, ei häneltä puutu taitoa myös huomioida "heikkoja" hetkiä. Välillä yhteiset treenit meni hervottomaksi nauruksi, välillä keskityttiin puhumaan ravitsemuksesta, välillä mä jouduin päästämään muutaman ärräpään ja sit saattoikin tulla onnenkyyneleet kun voitin itseni. Tämä aika mitä yhdessä treenattiin opetti ja antoi mulle todella paljon, niin ravitsemuksen, puntin vääntämisen, riittävän levon merkityksen kuin henkisen hyvinvoinninkin saralla. Treenaaminen ja terveellisesti syöminen on nyt arkea ja sen on oppinut sovittamaan omaan välillä hieman kiireiseenkin arkeen. Mutta en mä olisi ikinä uskonut, että mä saisin itsestäni näin vahvan naisen palkkaamalla itselleni trainerin. Mutta parhaimpia tuloksia saa ilmeisesti silloin kun oma sydän ja sun haastajan sydän on täysillä mukana!
Joten Petteri kiitos! Kiitos jokaisesta ylimääräisestä toistosta, kaikista neuvoista ja niistä tunnerikkaista treeneistä, kiitos koko mun sydämestä! ❤"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti