Sivut

14.12.2017

Painonhallinnan paradoksi II


Kehitin vuonna 2016 käsitteen nimeltä painonhallinnan paradoksi. Kutsuin sitä paradoksiksi siitä syystä että hallitakseen painoa tai laihduttaakseen onnistuneesti ihmisen tulee paradoksaalisesti lisätä syömänsä ruoan määrää sen sijaan että vähentäisi sitä. Yleinen virhehän laihdutuksessa on että vähennetään ruoan määrää, josta seuraa nälkää ja lopulta syömistä. Paras tapa hallita painoa tai laihduttaa on syödä mahdollisimman paljon laadukasta ruokaa. Lautasmalli on esimerkki laadusta.

Nyt pari vuotta kirjoituksen jälkeen on hyvä pohtia: ovatko painonhallinnan paradoksin periaatteet vielä ajankohtaisia? No vastaushan on: kyllä! Itselläni on tullut sitten vuoden 2016 rutkasti lisää kokemusta painonhallintapotilaista ja näyttää kyllä siltä että mitä enemmän ihmisiä autan painonhallinnassa sitä vahvemmin olen sitä mieltä että painonhallinnan paradoksi on pätevä teesi. Miksi?

Koska enemmistön ylipainoisista ihmisistä ongelma ei ole runsas syöminen. En ole edelleenkään tavannut ihmistä joka olisi lihava siksi että syö liian paljon. Enemmistön ihmisistä - ainakin heistä jotka käyvät minun pt-tapaamisissani ja vastaanotolla! - haaste on epäsäännöllinen ateriarytmi, pitkäksi venähtävät ateriavälit ja ruoan huono laatu. Tässä on kolmen kopla joka aiheuttaa liian kovaa nälkää, joka taas lisää huonolaatuisen ruoan syömistä. Syödään liian harvoin ja vähän, mistä seuraa nälkää.

Sen sijaan kun laittaa aamupalan kuntoon ja syö siitä eteenpäin 2-4 tunnin välein ja noudattaa syömisissä lautasmallia eli puolet lautasesta kasviksia ja hiilarit täysjyvää, paino lähtee putoamaan. Paino lähtee putoamaan koska nälkä pysyy kurissa ja tämä hillitsee mielitekoja. Aikuinen ihminen saa kyllä syödä määrällisesti paljon. Harva aikuinen lihoo tavallisella ruoalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti