Kokemukseni mukaan liian vähäinen energiansaanti urheilijalla on yllättävän yleistä. Haluan nostaa esille näkökulman, että vaikka alhainen energiansaanti jo itsessään on suuri ongelma ja terveyshaitta, ei se lähes koskaan ole ongelmista ainoa. Eli jos liian alhaista energiansaantia on, siihen liittyy nippu muitakin ongelmia, joilla voi olla jopa liian vähäistä energiansaantiakin suurempia haittoja.
Yksinkertaisimmillaan sekä liian vähäinen energiansaanti urheilijalla että sen hoito muistuttaa säästöliekki-ilmiötä tavallisella laihduttajalla: henkilö syö liian vähän ja hoitona on syödä enemmän. Erittäin yksinkertaista. Lisätään vaan ruokaa (urheilijalla liian alhainen energiansaanti tunnetaan myös nimillä naisurheilijan oireyhtymä ja suhteellinen energiavaje, RED-S).
Harvoin tämä kuitenkaan riittää koska liian vähäisen syömisen rinnalla tulee yleensä muita enemmän tai vähemmän haitallisia kylkiäisiä. Tässä lista yleisistä:
- Liian vähäinen raudansaanti (laatu ja määrä) sekä tästä usein seuraava raudanpuutos tai raudanpuutosanemia
- Kasvanut osteoporoosin ja rasitusmurtumien riski
- Luuston terveyden kannalta olennaisten kalsiumin ja D-vitamiinin liian vähäinen saanti
- Puutokset tärkeissä ravintoaineissa, kuten jodissa. Jodin puute aiheuttaa ongelmia kilpirauhasen kanssa ja pahimmillaan struumaa
- Puutteellinen välttämättömien rasvahappojen saanti
- Voimakas mutta turha pelko tärkeitä, ravintorikkaita elintarvikkeita kohtaan: yleisiä maitotuotteet, vilja ja punainen liha
- Ylikunto, burnout
- Mielialaoireet, alakuloisuus
- Lisääntynyt sairastelu ja loukkaantumiset
- Toiminnalliset vatsavaivat
- Kasvanut riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin: syynä kaiken ylimääräisen rasvan karsiminen ruokavaliosta jolloin veren rasva-arvot menevät huonoon suuntaan
Halusin nostaa tämän näkökulman esille koska haluan korostaa sitä kuinka iso kokonaisuus aihe ja hoito on. Kun välillä kuulen aiheesta puhuttavan, tulee sellainen fiilis että okei, tiedostetaan kyllä että liian vähäiseen energiansaantiin liittyy monenlaisia ongelmia, mutta ettei ihan kuitenkaan sisäistetä että kuinka moneen asiaan sillä on vaikutusta.
Saattaa myös olla että liian vähäistä energiansaantia halutaan hoitaa, muttei kuitenkaan edes yritetä taklata ongelmaa perinpohjaisesti, eli ei tarrata niihin perimmäisiin syihin jotka ongelman aiheuttavat. Paljon hifistellään epäolennaisuuksilla kuten sillä onko maitotuotteet epäterveellisiä ja kuuluvatko ne optimaaliseen ruokavalioon, saako lihaa syödä jne. ja sitten ihmetellään kun nuoret, erittäin kovaa treenaavat ihmiset tarttuvat tällaisiin oljenkorsiin, hukkaavat kosketuksen terveellisen ravitsemuksen perusasioihin ja sairastuvat.
Toisaalta urheiluravitsemuksesta käytävä keskustelu keskittyy usein ruokavalion optimoimiseen - mikä on paras proteiinilisä, tarvitaanko proteiinia 1,7 vai 2,2 g per painokilo, pitääkö proteiinia vetää heti treenin jälkeen, mitä lisäravinteita kannattaa käyttää, tankataanko rasvalla, tarvitaanko D-vitamiinia 50 vai 100 mikrogrammaa - ja siinä samassa kadotetaan kosketus ravitsemuksen perusasioihin. Ei urheilijan ravitsemuksen optimoinnissa mitään vikaa tietysti ole: optimointi vaan ei saa olla tärkeämpää kuin urheilijan terveellisen perusruokavalion varmistaminen. Perusruokavalion varmistaminen taklaa kaikki liian vähäisen syömisen rinnalla tulevat ikävät kylkiäiset, jotka kirjoituksen alussa luettelin. Vasta sitten kun perusruokavalion jykevä peruskallio on muurattu kuntoon, on järkevää rakentaa sen päälle optimointia esimerkiksi lisäravinteiden avulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti