Sivut

26.4.2015

Laadukas vs. vähemmän laadukas ravintoneuvonta


Mikä erottaa laadukkaan ja vähemmän laadukkaan ravintoneuvonnan?
Siinä missä laadukkaassa ravintoneuvonnassa lähdetään sisältä eli henkilöstä (asiakkaasta) itsestään, vähemmän laadukkaassa ravintoneuvonnassa lähdetään ulkoa päin eli siitä, miten asioiden pitäisi olla – siitä, millaista on terveellinen ja laadukas ruokavalio. Voisi melkein sanoa, että mitä ehdottomampi kuva ravintoneuvojalla on siitä, millainen ainoa ja oikea ruokavalio on, sitä vähemmän laadukasta ravintoneuvonta on.
Huonolaatuinen ravintoneuvonta voi edetä näin:
1. Asiakas näyttää ruokavalionsa neuvojalle.
2. Ruokavalion katsottuaan neuvoja kertoo asiakkaalle, mitkä kaikki asiat ruokavaliossa ovat pielessä ja mitä siinä täytyy muuttaa.
3. Vastaanottaessaan muutosehdotukset asiakas saattaa vastustaa niitä, johon epäpätevä neuvoja vastaa: ”Jos haluat tuloksia ja muutosta, sinun täytyy omistautua asialle ja hyväksyä, että esim. sokerin ja leivän täytyy lähteä.”
4. Käskyt muutosten ja poisjätettävien ruokien suhteen ovat usein hyvin ehdottomia. Epäpätevällä neuvojalla on taipumusta luoda tarkkoja sääntöjä: nämä säännöt voivat olla hyvinkin pikkutarkkoja ja koskea jopa tietyn lisäravinteen tai vitamiinivalmisteen nauttimista.
5. Asiakas saattaa kertoa hyväksyvänsä nämä muutokset, mutta jos hän ei niitä hyväksy, tuloksena saattaa olla vyörytystä neuvojan taholta: sinun täytyy päättää, oletko tähän valmis vai et. Etkö olekaan valmis omistautumaan asialle? Epäpätevä neuvoja saattaa turhautua ja alkaa jopa syyllistämään asiakasta.
6. Epäpätevä neuvoja luotaa asiakkaan ruokavaliota etsien sieltä innokkaana asioita, jotka ovat edistyksen tiellä eli asioita, joita hän voi sitten neuvoa asiakasta poistamaan.
Olen jopa kuullut neuvojan valittavan, kuinka asiakkaassa täytyy olla jotain vikaa kun tämä ei neuvojan erinomaisista ehdotuksista huolimatta laita ruokavaliotaan kuntoon ja ala treenaamaan!
Jos sinä, joka luet tätä, olet kokenut tällaista tai edes osaa näistä ravintoneuvonnassasi, haluan kertoa sinulle, että sinua on neuvonut erittäin epäpätevä henkilö, ja että ravintoneuvonnan ei todellakaan tule olla tällaista.
Laadukas ravintoneuvonta ei tyrmää asiakkaan ruokavaliota ja ehdota siihen useita loistavia parannuksia korostaakseen omaa erinomaisuuttaan, vaan lähtee siitä, mikä henkilön ruokavaliossa on jo valmiiksi hyvää. Miten tätä hyvää saataisiin lisää? Jos henkilö syö kasviksia vain 150 grammaa päivässä, niin se on aivan loistava alku: kasviksia nimittäin on! Miten kasvisten määrää saataisiin lisättyä? Jos ihminen syö pelkkää vaalea leipää, ei kaikkea tarvitse heti kertaheitolla vaihtaa ruisleiväksi: voisiko aloittaa siitä, että päivän leivästä puolet on tummaa?
Tästä päästäänkin siihen, että muutokset kannattaa tehdä askel kerrallaan. Ihminen pystyy sitoutumaan muutoksiin paljon paremmin kun kaikkea ei muuteta kerralla. Muutosten pysyvyys ja pitkäikäisyys ovat hyvin kyseenalaisia jos koko ruokavalio laitetaan kerralla vaihtoon. Kammoksun suuresti sitä, että ihminen alkaa noudattamaan neuvojalta saamaansa ”ihka uutta ruokavaliota”, jota ei ole lainkaan räätälöity ihmisen omista lähtökohdista katsoen.
Siinä se taikasana tulikin: lähtökohdat. Ihmisen omat lähtökohdat. Jotta painonhallinta tai laihdutus voisi onnistua, tulee se aloittaa ihmisen omista lähtökohdista, tämän henkilön omiin mieltymyksiin ja vahvuuksiin tukien. Entä jos joku ei pidä maitorahkasta? Keitetyistä kasviksista? Kanasta? Oliiviöljystä? Proteiinijauheista? Vastauksena ei todellakaan ole tällöin se, että asiakkaan tulee ”uhrautua”: kenenkään ruokavalio ei ole yksittäisestä ruoka-aineesta kiinni. Ravintoneuvojan duuni on etsiä ruokavalioon muita järkeviä vaihtoehtoja. Sellaisia, joita asiakas jaksaa noudattaa. Jos asiakas ei jaksa noudattaa ruokavaliota, väittäisin jopa että se on paljon enemmän ravintoneuvojan vika: neuvoja ei ole onnistunut löytämään asiakkaalle tarpeeksi mielekkäitä vaihtoehtoja!
Kaikista parasta ravintoneuvonta on oikeastaan silloin, kun asiakas ehdottaa muutokset ja ruoat itse. Homma toimii parhaiten siten, että ravintoneuvoja on ikään kuin taustalla asiakkaan ottaessa pääroolin itse. Neuvoja varmistaa, että kaikki sujuu hyvin, korjaa ja neuvoo tarvittaessa. Tämä on tietysti aivan ideaalitilanne, ja se, miten homma etenee, riippuu täysin asiakkaasta. Toiset tarvitsevat ohjeistusta enemmän kuin toiset. Jos henkilö on täysin pihalla, neuvojan tulee olla äänessä enemmän – tosin tällaisia täysin pihalla olevia henkilöitä on harvassa, sillä lähes jokainen tietää edes jotenkuten terveellisen ravitsemuksen kulmakivet. Neuvojan vastuulla on, että ruokavaliosta rakentuu laadukas – asiantuntevaa ei ole neuvonta, jossa ravintoneuvoja hyväksyy asiakkaan ehdottamat kaksi berliininmunkkia päivässä.
Erinomainen ohje ravintoneuvojalle onkin käyttää suurin osa ajasta asiakkaan kuuntelemiseen ja jättää itsensä esilletuominen sekä erinomaisuutensa korostaminen vähemmälle.

2 kommenttia:

  1. Vau! Kelpais kyllä Outillekin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa, ootko säkin ollu Outin luennoilla? :) Saman alan ihmisiä siis? ;)

      Poista